... pentujen, ei syömisen takia!

Viikko viikolta Himban massu on kasvanut, vaikka välillä en itse ole kasvua huomannutkaan, paitsi sitten kun olen vertaillut kuvia eri viikoilta. Nisät ovat kasvaneet tosi isoiksi, maha ei ole (onneksi ja harmiksi) mikään jätti verrattuna muiden koirien kantoaikojen kuviin. Mutta täytyy muistaa, että montaa pentua ei ole tulossakaan. Ja kun masu ei ole niin suuri, Himba todennäköisesti "kuntoutuu" sitten nopeammin ja päästäisiin ehkä kisaamaan taas keväällä... Ei mutta ensin keskityttään täysillä pentusiin!

Pennut - pitkän harkinnan jälkeen - kasvavatkin täällä meillä kotona! Ja sitten ei auttanutkaan muu kuin alkaa raivata pentulaatikolle tilaa. Mikä ei olekaan mikään pikkujuttu. Nyt ollaan noin pari viikkoa yritetty joka päivä raivata jotain muualle säilöön tai roskikseen. Kuinka paljon ihmisillä voikaan olla turhaa tavaraa?? Tein kuitenkin mielenkiintoisiakin löytöjä: tänään kirjahyllystä löytyi Uusi Testamentti vuodelta 1885! Ja kaikkea muuta mukavaa, kuten vaatteita, älyttömästi cd-levyjä ja jälleen lisää ikivanhoja kirjoja. Nyt alkaa vihdoin loppusuora häämöttää, eikä aikaakaan liian aikaisin, viikon päästä (8.10.) Himba on kantanut 60 vrk, eli h-hetki alkaa olla lähellä. Kuitenkin koska pentuja on luultavasti "vain" 4, synnytys voi hyvinkin olla ajankohtainen vasta seuraavana viikonloppuna. Ensi viikko on siis jännitysviikko...

Viime lauantaina käytiin katsomassa rhodesiankoirien jalostustarkastusta, jossa tarkastajina toimivat Himban kasvattaja Marianne Gellin ja rhodesiankoirien erikoistuomari Leni Finne. Opin tosi paljon, miltä rhoden (ainakin heidän mukaansa) tulisi näyttää ja oli varsin mielenkiintoista seurata tarkastuksia! Himba pääsi mukaan turistiksi, kun kasvattaja halusi nähdä Himban massun. Himba silminnähden reipastui kun pääsi jonnekin, ollaan nyt oltu nimittäis vaan kotona. Ja Mariannen nähdessään Himba ei tapansa mukaan tiennyt miten päin olla, pieni höpsö. Vain muutama kommentoi Himban masua (siitä huomaa, ettei se ole kovin iso, kun ihmiset ei tunnu huomaavan sitä... mutta kyllä se on kasvanut! :D ) mutta eräs pikkupoika oli ihan paras, kun kommentoi äidilleen parkkipaikalla: "Äiti kato, tolla koiralla on piikkejä!" -tarkoittaen Himban nisiä. Ihana napero, sain hyvät naurut!

Kaiken kaikkiaan Himban kantoaika on mennyt tosi hyvin, Himba on ollut suht reipas, välillä lyllertää ja katselee joka risteyksestä kotiinpäin. Ja ruoka tietysti maistuu! Eli me vain oleskellaan ja nautitaan vielä hiljaisuudesta.

Alla vertailuksi kuvia Himban kantoajasta. (Pahoittelen, ei mitään loisto-otoksia... :D) Masu näyttää isommalta livenä, mutta näistä näkee vähän kasvua:

ennen astutusta

3,5 vkoa astutuksesta

5 vkoa astutuksesta

6 vkoa astutuksesta

7 vkoa astutuksesta.