Tosi kylmiä ilmoja on ollut. Tai niin musta tuntuu, ei yhtään huvittaisi lähteä ulkoilemaan, vaikka pakkohan se on. Himba ei tykkää lähteä ulos, mutta kun lenkille ollaan päästy (vedetty/työnnetty koira ovesta ulos...), reippailee likka ihan mielellään. Välillä nostelee tassuja, mutta kun lämmitän niitä välillä omalla kädellä niin matka jatkuu. Lenkit on vain puolen tunnin mittaisia, josta puolet Himba saa olla vapaana, onneksi. Tekee niin hyvää koiralle olla vapaana välillä! :) Kun lenkit ovat niin lyhyitä, täytyy koiran saada jotain aivojumppaa. Eilen otin naksuttimen pitkästä aikaa ja sain kuin sainkin Himban lopulta istumaan lattialla olevan sanomalehden päälle! Näinkin järkevää ja tavoitteellista treenausta. ;) Toiset ne hinkkaa tokoa, me istuskellaan lehdillä! Ja by the way, huomasin juuri, että edellisestä toko-kokeesta on kohta vuosi, että näin innokas kisaaja mä olen. :--D Ei aiemmat tulokset vaan innosta yhtään jatkamaan... Never say never, ehkä kesällä uus yritys!

Tänään käytiin luonneluennolla, jonka oli järjestänyt Suomen Ridgeback -yhdistyksen jalostustoimikunta. Mielenkiintoinen luento, vaikkakin mitään kovin uutta en oppinut. Sen sijaan sain omille näkemyksilleni vastinetta. Pääasiassa luennolla käsiteltiin luonteen "rakentumista", miten luonne periytyy ja lähtee kehittymään ja mitä kasvattajan tulisi tehdä suodakseen pennulle parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään. Näitä läpikäydessä sain huokaista tyytyväisenä, tehtiin Himban pentujen kanssa kaikki oikein! Ainoa, missä luennoitsija oli tavallaan toista mieltä oli pentujen luovutuksen ajankohta. Meidän tytöt lähtivät 7 viikkoisina, pojat 8 viikkoisina. Luennoitsijan mielestä paras olisi, jos pennut lähtisivät vasta 9-10 viikkoisina, koska nyky tietämyksen mukaan pennuilla on 7-8 viikkoisina "pelkokausi", ne voivat alkaa pelätä yhdestä säikähdyksestä jotakin. Toinen syy oli, että pennun tulisi olla sisarustensa kanssa 9-10 viikkoiseksi, jotta emo opettaisi niitä, mm. olemaan purematta ja muita käyttäytymisjuttuja. Olen tässä toisaalta ihan samaa mieltä, onhan se hyvä, että pentu oppii koiran kieltä kuin muuttaa koirattomaan perheeseen. Toisaalta tämä on leimautumis ja sosiaalistumiskautta, jolloin mielestäni pennun tulisi tutustua perheeseensä ja tulevaan elinympäristöönsä. Voihan omistajakin opettaa pentua olemaan mm. purematta ja pennun tulisi vain tavata mahdollisimman paljon koiria. Vaikkakin emon opetus saattaisi olla tehokkaampaa. Who knows, tosi vaikeita juttuja! Enpä kyllä olisi itse jaksanut pissa-kakka-sotaa kovin kauaa pidempään... :D
Luento tuli hyvään aikaan sikäli, että näin selitykset mielessä, kun olin juuri pentuja kasvattanut. Toisaalta olisi ollut kiva kuulla luento myös ennen pentujen syntymää. Onnekseni samat jutut löytyivät myös kaiken maailman pentuoppaista. ;)

Illemmalla Nala -rhoden omistajat Jari ja Minna kävivät ottamassa pentulaatikoista (jotka lähtevät huomenna takaisin Karkkilaan) mallia ja mittoja ja kyselivät kokemuksia ja vinkkejä koskien pentuaikaa. Nyt kun taas palasin ajatuksissani pentuihin, minut valtasi yhtäkkiä kauhea ikävä pentuja kohtaan. Mun pupsit, tulkaa takaisin! :) Oli se vaan niin ihanaa, ihan tippa nousee linssiin. Voi taivaalle vaan kiitos, että päätin pentujen kasvavan meillä, harva pääsee jotain niin ihmeellistä kokemaan! Pentujen lähtö oli kyllä kova paikka, sen jälkeen halusin vain pennut pois ajatuksista, ettei tulisi ikävä. Nyt se ikävä sitten palasi... :) Onneksi olen päässyt Fumbaa ja Nanyaa tapaamaan, vaikkakin jotenkin en tiennyt miten niihin suhtautuisin vierailuilla, vaikea selittää. Onhan se outoa, että jokin, mikä oli vielä hetki sitten "sinun" ja josta huolehdit koko sydämmelläsi, onkin nyt jonkun toisen. Onneksi pennut pääsivät niin ihaniin koteihin ja vielä lähelle meitä! Harmittaa vaan vieläkin niin vietävästi, ettei meille sittenkään jäänyt pentua. :( Seuraavan koiran hankinta vaan on järkevää vasta muutamien vuosien päästä, jos vielä silloinkaan. Vaikka katselenkin jatkuvasti suunniteltuja pentueita ympäri maailmaa... ;) Yhtään sopivaa vaan ei vielä ole (onneksi) kohdalle sattunutkaan.

Sitten vähän tulevaisuuteen:
Lähdemme Himban kanssa Liettuaan näyttelymatkalle maaliskuussa! Siinäpä koko kevään odotetuin viikonloppu. ;)

Ja sitten KAIKKEIN tärkeimpään uutiseen:

Minä, Heidi Holopainen, olen tästä lähtien Ikimba Yahimban virallinen, toinen omistaja! :)