Keskiviikkona liideltiin viimeistä kertaa rhodeagi porukalla.
Maaret oli suunnitellut hyvän radan, jossa ei liikaa eikä liian vähän nopeita käännöksiä (pääsin jaakottamaan :) ) paljon kontakteja ja kepit kahteen kertaan. Ja sopivasti suoraa, joilla Himba pääsi painelemaan. Sen tarkemmin en muuhun paneidu (kun meni niin hyvin ;) ), mutta keppiongelmasta, tai sen korjauksesta voisin kirjata jotain ylös.

Maaret oli sitä mieltä, että keppien sisäänmenosta on tullut Himballe epävarma ja siten epämiellyttävä. Mun täytyy tehdä sisäänmenosta Himballe helppo ja kiva juttu. Helpoksi sen teen vetämällä Himban kepeille kädellä. Heti kun Himba menee oikein sisään, se vähän jää tarkkailemaan mun reaktiota (eli selkeesti olen reagoinut liian voimakkaasti vääriin sisäänmenoihin?) ja kun jatkan menemenemene -käskyä löytää Himba rytmin ja menee täysillä loppuun. Eli loppukepeillä ei ole ongelmia, mutta se sisäänmeno on meidän kompastuskivi. Tai itse olen siitä kompatuskiven tainnut tehdä. Vaikka olenkin väärän sisäänmenon tullessa yrittänyt olla "ei se mitään" -asenteella, on Himba silti ottanut niistä itseensä. Rhodet vaan on niin hyviä hiffaamaan asioita... huoh. 

Korjausehdotus oli seuraava: alan vetämään Himbaa kepeille nenästä sisään, jotta epäonnistumisia ei tulisi. Käydään mahdollisuuksien mukaan kolme-neljä kertaa viikossa Purinalla tekemässä 6 kepin keppejä, jotta turhaa pujottelua ei tulisi, nyt halutaan treenata sisäänmenoa. Liikaa keppejä ei kuitenkaan saa tehdä, sillä koirat (varsinkin rhodet :D) tajuaa nopeasti sen, että näissä kepeissä on nyt jotain mätää, kun siitä niin paljon hinkataan. Liiallisella treenillä voi siis tehdä vain pahempaa jälkeä!! Eli huomaamatta tehdään keppejä. Max. neljät kepit peräkkäin, sitten jotain muuta treeniä, kuten uusia ohjauskuvioita ja loppuun parit kokopitkät kepit. Sitten annetaan keppien muhia.

Ongelma siis alunalkaen alkoi mun päästä: parit epäonnistumiset kisoissa -> aloin jännittää seuraavia keppejä -> aloin liikaa hinkata keppejä treeneissä (?) -> Himba epävarma. Nyt ei taida naksutin auttaa tähän ongelmaa, kuten olisin itse alkanut treenata. Onneksi saatiin konkarin neuvoja! Voivoi. Niin pienestä se lähtee. Toivottavasti päästään tästä pian eroon!

Kiitos vielä Maaretille kaikista treeneistä ja tietysti kaikille mukana olleille rhodeille! Hienoa, että niin moni kiinnostui yhteisistä treeneistä! :)