Lyhyt sepustus eilisistä treeneitä, matte on nyt niin poikki työharjoittelusta + pääsykokeisiin lukemisesta... Toivottavasti tektissä on edes jotain tolkkua. Ja pahoittelut, ettei mitään ratapiirroksia ole, kunhan kerron (itselleni lähinnä) mitä yleensäkin: mitä opin, mikä meni hyvin, mitä parannettavaa... 

Eilisissä ryhmätreeneissä tehtiin siis pimeitä putkikulmia ja leijeröintiä. Molemmat harjoitukset sujuivat hyvin. Putkiharjoituksessa olisin voinut liikkua itse vähemmän (siis matkallisesti) putkelle lähetettäessä, mutta jos en olisi vienyt koiraa niin pitkälle, olisi vauhti ollut liian hidas. Vauhtia yritettiin saada viemällä koira mahdollisimman kauas lähtöön ja lähdin itse samaan aikaan koiran kanssa liikkeelle. Koiran tullessa putkesta pystyin kokeilemaan sunnutaisen Saviojan koulutuksen vinkkejä kutsumalla Himbaa vain nimeltä. Tämä toimikin hyvin. Tosin välillä se "tässä" lipsahti... :D Ei vaan pysty muuttamaan vanhoja tapoja yhdessä yössä vaikka kuinka yrittäisi. ;) Käden ohjaamistakin yritin muuttaa, kummasti uudet lihakset kädessä joutui töihin :---D Liekö "uudistuksella" mitään vaikutuksia, en tiedä, mutta kokeillaan kuitenkin, jos se vaikka auttaisi Himbaa tulkitsemaan mun heilumista. 
Tässä harjoituksessa tehtiin myös pitkästä aikaa pöytää, joka menikin oikein hyvin. Tosin: Kerran Himba tuli pöydälle liian kovaa vauhtia ja jotenkin sen takajalka kolahti pöydän reunaan. Himba vähän aikaa nosteli jalkaansa ja peitsasi kävellessä, mutta tämä meni onneksi parissa minuutissa ohi. Onneksi ei sen vakavampaa. Koska Himba ei enää oireillut jalkaansa hetken levonkaan jälkeen yhtään mitenkään uskalsin jatkaa treenaamista. 

Toisessa harjoituksessa tulikin sitten mainio tilaisuus kokeilla Inkan sunnuntaina opettamia juttuja +  Saviojan treeneissä käytettyä jaakotusta. Koiran tie meni "kiemuraa", jolloin koiran hypätessä itseen päin toimi vastaisella kädellä ohjaaminen hyvin. Koko hommassa piti itse muistaa juosta suoraan eteenpäin. Ja radan lopussa oli tiukka käännös, jossa jaakotus toimi tosi hyvin. Laura sanoikin, että koiralle, jota hidastaa se, jos itse vetää koiraa itseen päin (nää selitykset on tosi outoja, sorry) toimii jaakotukset tosi hyvin. Itse leijeröinnissä ei ollut mitään suurta ongelmaa, Himba irtoaa niin hyvin. Korjattiin koiran pientä epävarmuutta "siis tästä vai ei?" sillä, että lähdin Himban kanssa yhtä matkaa. Alkuun treeneissä tuli myös puhetta siitä, että kannattaa jättää koira niin pitkälle kuin pystyy, muuten ekasta hypystä tulee outo + koira ehtii kiihdyttää jo ennen ajanoton alkamista kisoissa, jolloin kiihdyttämiseen ei mene aikaa.

Puhuttiin vielä Lauran kanssa siitä, mitä mä teen väärin, kun Himba menee kisoissa helposti kepeillä väärästä sisään. Ohjeeksi tuli, että oma rintamasuunta kakkoskeppiin ja käsi alhaalla vähän vinkkaamassa kepeille. Itse olin jo analysoinut, että joko olen ollut liian lähellä keppejä (Himba menee paremmin sisään, kun se lähetetään) tai oma rintamasuunta on ollut päin metsää tai oma käsi on ollut liian ylhäällä ja sivulla, jolloin koira kiertää herkästi keppien toiselle puolelle. Nyt siis kyse kepeille menosta kun tullaan "suoraan" kepeille, kiertäminen on Himballe helpompi (mistä yritin selittää jo joskus aiemmin blogissa). Kisoissa kannattaa tehdä kepit helpoiksi, yrittää katsoa se rintamasuunta ja jos menee väärin, niin: ohhoh, mennäänpä uudestaan. Koiralle ei saa näyttää pettymystä. Treeneissä voin sitten harjoitella vaikeampia kulmia.

Tehtiin vielä ennen kotiin lähtöä ulkona parit kepit, jolloin Himba haki hienosti sisään. :) Koitan nyt saada Himban pään alemmas pujoteltaessa, joten namikäsi on mukana treeneissä, koiran pään tasolla, vähän edellä vedättämässä. Jospa tästä syntyisi tulosta... :)

Eli hyvät treenit, vaikka vähän Himba loukkasikin itseään. Onneksi meni ohi, sillä ensi sunnuntaina jälleen startti, viimeinen sitten toistaiseksi.