Aamulla tein rauhassa koulutehtäviä ja lähettelin pennuille onnitteluja. Muistin että tänään oli myös mätsäri lähellä meitä ja ajattelin, että mentäisiin ainakin kurkkaamaan meininkiä. Pakkasin reppuun mukaan näyttelyhihnan ihan vaan varmuudenvuoksi. Lähdettiin kävelemään ja heti alkoi sataa. Eikä mulla ollut sadetakkia tai sateenvarjoa. Himballe olin onneksi laittanut takin päälle kun oli niin kylmä. Jatkettiin matkaa, jos sade vaikka hellittäisi. Mutta ei, sade vaan yltyi ja oltiin molemmat ihan litimärkiä. Meinasin kääntyä takaisin, mutta ajattelin, että kierretään nyt tämä kortteli edes niin tulee lenkki tehtyä. Risteyksessä, jossa käännytään joko kotiinpäin tai kisapaikalle, aloin taas miettimään. Eihän sinne kisapaikalle ole tästä enää matka eikä mikään, käydään nyt katsomassa onko siellä edes koiria. 

Mentiin ilmottautumisjonon jatkoksi. Ainakin oli koiria paikalla. Pohdin, että lähdetäänkö kotiin vai loppuuko sade, jäänkö palelemaan vai en. Kysyin sitten edessä olijoilta, että onko tämä ilmojono. No ei ollut, turhaan olin seissyt siinä, ihmiset pitivät sadetta katoksen alla. Jes. No, mentiin sitten ilmottautumaan, eli ei lähdetty kotiin.

Vuoroa sai odottaa ja odottaa. Himballekin alkoi tulla kylmä, vaikka sisäpuolelta takki olikin kuiva. Itse olin laittanut farkut, olin ihan pikkusen jäässä. Vähän juostiin välillä ja tultiin taas katsomaan kehää. Kesti ja kesti. Tajusin sitten mennä agilitykentälle, joka oli ihan vieressä, mittailemaan huomiseksi rataa, kun menen kouluttamaan. Käväistiin kentällä ja tultiin takasin. Tuntui, että kehä oli seissyt paikallaan. Mentiin sitten jossain vaiheessa uudestaan kentälle, nyt vähän touhuttiinkin. Himba sekosi lelusta täysin ja veti rallia pitkin kenttää. Pieni hupsu. Olin saanut Tessan (agivastaavan) avaimet koppihin lainaan ja otin muutaman esteen ulos. Muistelin vähän miten sylkkäriä kannattaisi aloittelijoille selittää. Himba oli fiiliksissä kun pääsi vähän hyppimään ja tekemään A:ta. Pitkään ei oltu, kun pelkäsin meidän vuoron jo tulevan. Kiirettä ei kylläkään olisi tarvinnut pitää. Vieläkin kesti ja kesti. Tuomari (Risto Sankilampi, kennel Bei-Wei) ei tehnyt "tavalliseen tapaan" arvostelua, siis niin, että kaksi koiraa menee kerralla kehään ja toiselle sininen ja toiselle punainen nauha, vaan kehään meni esim. kaikki FCI 6 -ryhmän koirat ja niistä sijoitettiin neljä. 

Vihdoin meidän vuoro koitti. Tuli vähän pikainen lähtö kehään, kun jotenkin numerot meni epäloogisessa järjestyksessä. Ainakin mun mielestä... :D Himballa oli tosi kylmä kehässä, seisoi ihan katkarapuna. Lämpättiin tuomarin katsoessa muualle ympyröillä ja peruutuksilla. Seisominen ei siis ollut maailman parasta mutta Himba juoksi mitä hienoiten - juoksi jopa mun edellä semmoista kipikipi vauhtia että huh! Himba pisti siis parastaan ja tuomari sijoitti Himban ryhmän voittoon!

Jäätiin sitten odottamaan BIS kilpailua, onneksi sitä ei tarvinnut odottaa kovin kauaa. Tuomari juoksutti paljon ja lopulta teki päätöksensä: Himba oli koko mätsärin kaunein koira!! :) Voi miten hienoa, matte oli hyvin iloinen, ei oltu paleltu turhaan! (Eikä maksettu 5€ osallistumismaksua turhaan ;)) Palkinnoksi saatiin kaksi pikkupussia ruokaa, kaksi ruusuketta ja ison pokaalin. Säkkejä olikin kiva kantaa, kerrankin päätin olla tulematta autolla ja heti a) kastun läpimäräksi ja b) joudun kantamaan ruokasäkkejä. Mutta ei haitannut! Himba oli kerrassaan ihana. Voitto omistettiin Ikimba äFFille, yksivuotis synttäreiden kunniaksi!

(kuva: savonlinna kennelkerhon galleriasta)

Ajatella, tasan vuosi sitten Himba synnytti ja vuosi sen jälkeen se voittaa näyttelyn. Ei hassummin!