Olen miettinyt erilaisia ratkaisuja yksinjäämis-ongelman helpottamiseksi. Nyt ei siis enää auta Himban jättäminen yksin, kun se syö vaan nyt Himba ei syö, kun huomaa mun olevan takki päällä. Ruoka on kuitenkin syöty aina kun tulen takaisin kotiin. Mutta tässä vähän pohdiskelun tuloksia itselle muistiin:

-kokeilen miten Himba reagoi, jos jätän sen yksin toiseen huoneeseen niin, että ovi on kiinni. 
-teen useita kertoja päivässä lähtöjä, hämylähtöjä ja mukamaslähtöjä. eli lähden niin, että käyn ulkona ja tulen takaisin, käyn oven takana käytävässä ja laitan vaatteet päälle ja olen kuin lähdössä, mutta en lähdekään minnekään.
-pitäisikö päästää koira yksin ollessaan koko asuntoon? jos se loman aikana tottui olemaan isossa talossa ja nyt "seinät kaatuu päälle"? Mutta jos se saa mennä myös asuinhuoneeseen, mun pitää siivota kaikki mahdollinen pureskeltava pois, eli kaikki pikkuroina, just in case, ja Himba menee 100% varmasti mun sänkyyn, mitä en halua. Eli tätä vaihtoehtoa kokeilen aivan viimeiseksi.
-ruokin Himban ihan ensimmäisen aamulla -> pois ruoan ja mun lähdön yhdistäminen! vaikka toisaalta ei haittaisi, vaikka Himba ei söisikään (vaikka se syökin ihan varmisti heti kun se jää yksin ja huomaa, ettei tosiaan pääse mukaan) kun on alkanut taas lihoa... toisaalta en halua, että syömiseen tulisi jotain ongelmaa! toisaalta syöminen rauhoittaa... huoh! 
-voisi kokeilla sitä, että kun tullaan aamulenkiltä, lähden heti, tavallaan "heitän" koiran sisälle ja lähden, mutta tästä tulisi ihan varmasti ongelma -> himba ei halua enää lenkiltä kotiin tms.
-sillä ei ole väliä, kuinka kauan olen poissa. mielummin olen pidemmän pätkän poissa, kuin tuotan koiralle uuden stressaavan kokemuksen tulemalla käymään ja lähtemällä jälleen. 
-kotiin jäämisestä pitäisi tehdä tosi kiva juttu, kuin palkinto. nyt se on enemmänkin "rankaisu", mitä himba ei todellakaan halua.
-aamuisin kun lähden, vien Himban huoneeseen oven taakse siksi aikaa, kun siirrän tavarat käytävään. näin vältytään ainakin yhdeltä turhalta painimatsilta. ja muistan ne pirun hanskat niin ei tarvitse palata enää niitä hakemaan!! sitten otan Himban eteiseen/keittiöön, missä se on aina, kun jää yksin.
-pitäisikö mun jotenkin muuttaa lähtörituaaleja? auttaisikohan se, jos puen ulkovaatteet vasta käytävässä? (tsiisus menee hankalaksi, onneksi naapurit sattuu harvoin samaan aikaan rappuun :D)
-pitäisi varmaan odottaa, että koira rauhoittuu, ennenkuin lähden, jolloin se ei jää niin kierroksilla olevana yksin? toisaalta himba on mun lähdöstä kierroksilla ja kierrokset tasoittuu vasta, kun olen lähtenyt. tänään kokeilin odottaa rauhoittumista eikä se auttanut. himba on koko ajan valmiustilassa pinkaisemaan ulos ja seisoo mun jalkojen välissä.
-teenkö himban kanssa liian vähän juttuja per päivä? pitäisikö lenkin + tokoilun lisäksi olla paljon muutakin? saman verran (ja vähemmän) ollaan tehty ennenkin. kohta päästään taas treenaamaan agilitya, joten aktiviteetteja on tulossa lisää.
-koko homma liittyy ihan varmasti muuttoon. mutta miksi lomalta paluuseen, miksei tätä tapahtunut kun "ekaa kertaa" muutettiin tänne?
-onko tämä eroahdistusta, kun stressi on "vain" mun lähtiessä? netissä eroahdistukseen liitetään vahvasti tuhoaminen/askartelu, mitä himba ei tee.
-pitäisikö lähtiessä kuitenkin olla vain koiraa huomioimatta? lähteä vaan kylmän rauhallisesti sanomatta mitään. työntäisin vaan koiraa sisälle, ilman sanoja? rumat sanat eivät ainakaan ole auttaneet, eikä kiire! eli lähde reeeilusti ajoissa, oma hermostuminen vain pahentaa asiaa!

nyt pitää kokeilla eri juttuja ja katsoa mihin ne johtaa vai johtaako mihinkään. voi plääh, olisi edes lyhyempiä päiviä koulussa, niin olisi enemmän energiaa säätää ongelman kanssa. pois ongelma pitää saada, ja mahdollisimman pian, eihän tästä muuten tule yhtään mitään!