Uuden vuoden aatto vietettiin sukulaisten kanssa meillä. Himba oli super kiltti ja oikea rhodesiankoira - ei välittänyt vieraista yhtään, meni vain sohvalle istumaan ihmisten keskelle ja sai onnekseen vielä silityksiäkin, vaikka ei niistä yleensä piittaakkaan. Syömisen ajaksi Himba sai mennä portin taakse, koska se on nykyään niin äärimmäisen ahne, eikä sukulaiset osaa varautua huomaamatta käden alta lipottavaan kieleen... Keittiö onkin jatkuvasti aidattu esteillä, omaa elämää ja mielenrauhaa helpottamaan. Tuntuu, ettei mikään keino enää auta Himban huonon tavan poistamiseen, siispä kotona aitaamme keittiön ja Savonlinnassa en jätä mitään pöydille. 

Illan aloitimme pulkkamäessä. Otin Himban mukaan, niin tuli pitkä lenkki samalla tehtyä. Ihanaa, kun ei tarvitse murehtia koiran paukkuarkailuja, Himba ei raketeille korvaansa lotkauttanut! Mäessä 50m päässä ammuttiin raketteja, eikä Himba reagoinut mitenkään, vähän katsoi ensimmäisiä raketteja, että mikäs välähti, mutta siihen se sitten jäi. Eihän se tietenkään koiralle kovin mukavaa voi olla, kovat äänet, välähdykset ja savu, mutta mulle ei lähtiessä tullut mieleen, että joku ampuisi jo niin aikaisin raketteja. Noh, tulipahan todettua, että koira on totisesti paukkuvarma! Mutta meidän tuulessa paukkuvia sisäovia se pelkää kuitenkin... ota sitten selvää!

Viime vuoden puolella kävimme shoppaamassa Voittajasta saaduilla lahjakorteilla. Lahjakortit olivat Hurtan ja Racinell(?) tuotteisiin ja kaupasta lähti mukaan Hurtan Y-valjaat ja pussillinen herkkuja. Ihana tunne, kun saa vaan valita mitä ottaa! Valjaat ovat osoittautuneet tosi hyviksi, olen niihin tosi tyytyväinen. Nyt ulkoilu tapahtuu siis pääasiassa valjaat päällä. :)

Himbalta poistettiin tikit viime maanantaina. Lääkäri suositteli agilitytauon kestävän vielä kuukauden ajan, joten otan ylipäätään vielä suht iisisti. Tänään käytiin ekaa kertaa pidemmällä ja reippaammalla vapaana olo -lenkillä. Minä hiihdin ja Himba hepuloi ympärillä. Yritti muutaman kerran hyppiä tuttuun tapaansa, mutta sauvoilla sai hyvin hyökkäykset torjuttua. Kielloilla ja namilla Himba oppi olemaan nätisti ja loppu matka meni oikein mukavasti. Ehkä me vielä joskus päästään hiihtämään ihan oikeaan koirahiihto tyyliin? Täytyy vielä tehdä näitä hiihtolenkkejä niin, että Himba on vapaana, että se tottuu suksiin. Ollaan me ennenkin hiihdetty ihan "oikeaan tyyliin", mutta se on vähän vaarallista, kun Himba vetää täysillä 30m ja tekee täys stopin. Eli vielä olis treenattavaa. Ehkä päästään Himban toivuttua sitten Savonlinnan järvien jäillä treenaamaan enemmän. Katsellaan. 

Huomenna mennään moikkaamaan Nanyaa ja Gawaa, ehkä Fumbaakin. Maanantaina käydään pitkästä aikaa Purinalla, tosin vaan tokoilemassa. Matte pääsee katsomaan ja ehkä kokeilemaankin hyvässä lykyssä bc-pennun ohjaamista, hui! :)

Ps. ärsyttää, kun tiedossa olisi t ä y d e l l i n e n rhodepentue, mutta kun ei voi ottaa pentua, äh!!! Voi tätä tuskaa... vielä neljä ja puoli piiiitkäää vuotta....