Nyt mulla on vihdoin avain halliin! Eli voidaan käydä treenaamassa lähes milloin vain.
Meidän ryhmällä on vapaavuoro keskiviikkoaamuisin klo. 7.30-9.30. Ja minähän käytän sitä! Yllättävän helposti saa itsensä sängystä ylös kun on jotain kivaa luvassa. 

Tehtiin Himban kanssa jonkinlaista kyhäelmää maxien mm-hyppyradalta. Takaakiertoa ja semmosta. Olisi ollut helpompi tehdä, jos koiralla olis ollut enemmän puhtia juosta, mutta urpå juoksi itsensä väsyksiin juoksemalla roskiksesta varastettu maksalaatikon alumiinilaatikko suussa ympäri hallia, kun meikäläinen juoksi naama punasena karjuen perässä. Ei ollut kivaa ei. Ja sain sitäpaitsi Himban jämiä keräillessäni sormeeni haavan. Sitten kun sain koiran taas järkiinsä niin huomasin käteni olevan ihan veressä. Jee. Hyvin siis alkoi nämä treenit. Mutta siis: itse treeni meni ihan hyvin. Koitin saada Himballe enemmän vauhtia niin, että lähdin sen kanssa samaan aikaan samasta kohdasta juoksemaan. Ja heti toimi! Kepit menivät varmaan tapaansa, niiden kanssa ei olekaan ollut nyt yhtään ongelmia, hyvä hyvä. Voisi treenailla välillä myös hankalia kulmia, nyt kun sisäänmeno on varma. Himban pujottelutekniikkaa voisi myös yrittää parantaa, sillä Himban pää alkaa taas nousta, mikä hidastaa pujottelua. Tehtiin myös pitkästä aikaa pöytää, siinä ei mitään ongelmia. Eli ageilut meni ihan mallikkaasti. Toivoisin silti koiraan enemmän vauhtia. Tosin ehkä sitä olisi ollut enemmän ilman roskakaahailuja?

Ageilun jälkeen tehtiin vähän tokoa. Treenaamassa ollut Sanna antoi heti vinkkiä meidän seuraamiseen: miksi mä katson alas? Se selkeesti vähän paineistaa Himbaa, kun pakotan sen katsomaan mua (katson siis eteen alas maahan) ja seuraaminen on vähän varovaista. Koitin sitten kävellä niin, että katson eteenpäin. Heti oli selkeesti parempaa ja reippaampaa seuraamista! Vaude, ihanaa saada vinkkejä kun alkaa heti sujumaan! Sanna sanoi milloin annan palkan (itse kun en nähnyt koiraa kunnolla kun katsoin suoraan eteen, tätä täytyy treenata!) . Hallissa on seinässä peili, mikä auttaa hirmuisesti itsekseen treenatessa. Mutta ehdottomasti aletaan nyt tokoilla lisää ja avustajan läsnäollessa. Olen löytänyt jälleen motivaationi tokoon!! Ehkei se kisaaminen olekaan ihan haudattu ajatus? Sanna lupasi, että voi alkaa tehdä meidän kanssa tokoa, mikä olisi ihan mahtavaa. Sanna myös kertoi mitä meidän kannattaa tehdä Himban motivaation puutteelle: Himba hommassa vain kun sen kanssa tehdään, sitten kun tulee palaute tms. keskustelua niin koira pois. Tällöin se ei palkkaannu siitä, kun se sählää joka suuntaan ihmisten puhuessa, jolloin yritän namein pitää koiran mun lähellä. Eli tämmöiset pois, kivaa on vain silloin kun tehdään jotain. Ja mun täytyis olla Himban silmissä vieläkin ihanampi ja houkuttelevampi, nyt HImba yrittää koko ajan juosta hallissa olevan minipuffetin (keksejä ja pullaa) luo ja tonkimaan roskista. Ei näin... mut hei, se on rhodesiankoira. ;)
Lopuksi tehtiin hyppyä, mitä ei ollakaan tehty varmaan vuoteen. Siinä ei ollut mitään ongelmaa, hyvin Himba muisti mitä tehdä. Tein vielä hyppynoutoa, mikä sujui yllättävän hyvin. Hyvä Himbu! Takaisinpäin tullessa Himba pysähtyi ensin esteen taakse, sillä eihän siitä ole ennenkään saanut hypätä takaisinpäin ja varmasti kapula suussa hyppääminen aluksi arvelutti. Tein tätä sitten vauhdista ja johan löytyi hyppyvoimaa myös kapula suussa. Lopuksi vielä yksi ehjä suoritus ja TADAA: meillä on yksi liike valmiina! Tuskin tullaan koskaan tarviimaan, mutta onpahan silti. ;) 

Treeneistä tuli vähän aiottua pidemmät (mutta sitäkin paremmat) ja kotiin lähtiessä huomasin, että mulle tulee kiire kouluun. Ennen lähtöä sähläsin hallin lukon kanssa, en vain millään tajunnut miten oven saa lukkoon. Soitto kaverille valaisi ja tunsin itseni niiin tyhmäksi. Sitten äkkiä kotiin, kahden minuutin suihku, vaatteet päälle ja meikittä ja aamupalatta autoon ja kouluun. Mutta en myöhästynyt! ELI varsin loistava aamu kaikesta sähläyksestä huolimatta.