Cruftsin tuloksia kytätessäni valtasi minut suuri v-tunne. Me voitaisiin Himban kanssa olla JUURI NYT kehässä jos olis ollut lomaa, rahaa ja rohkeutta lähteä matkaan. Ja täällä minä väännän jossain Suomen peräkylässä kuvataiteen väriopin kirjaa, josta on mulle mukamas joskus tulevaisuudessa hyötyä. Aina ei mene nallekarkit tasan. 

Mut toisaalta Himba näyttää ihan tyytyväiseltä, kun saa nukkua omalla sängyllä vailla huolen häivää (paitsit että se on aika huolissaan siitä, ettei saanut mun ruokaa pöllittyä, vaikka sitä selkeesti koko ruoantekoajan suunnitteli).

Semmoisia aatoksia tänään. Kuvataiteen vääntö jatkuu...