Eilen se sitten oli, Helsinki Winner 2011 –näyttely. Oli mukava nähdä koiratuttuja ja katsella hienoja koiria.

Himban kanssa pidimme hauskaa koko rahan edestä. Kummempaa menestystä ei tällä kertaa tullut. Jo pelkästään narttujen valioluokassa oli 18 koiraa, joten sijoittuminenkin olisi ollut todella kova juttu. Rhodesiankoiria oli kaiken kaikkiaan jopa 68 kappaletta ja kehä kestikin reilusti yli 4 tuntia. Huhhuh. 

Himba sai siis valioissa ERIn, mihin olen erittäin tyytyväinen niin kovassa seurassa. :) Arvostelu oli asiaa, tuomari näki Himban hyvät ja huonot puolet. Tuomarina oli belgialainen Jean-Pierre Achtergael. Arvostelu kuului näin: ”6 years. Scissor bite. Beautiful head. Dark eye. Shoulder well layed. Little straight in upper arm. Good forechest, good angulated behind. Moves well. Nice type.” 

Tummat silmät huvitti meitä hieman, sillä Himballahan on hyvin vaaleat silmät, mutta messukeskuksessa on hyvä valaistus Himban silmille. :D Tuomari myös peräti kehui Himban liikkeitä, treenistä on selkeästi ollut hyötyä! Himba todella liikkui kehässä hyvin, mihin olen erittäin tyytyväinen. Hyvä Himba!

Seisotin Himban kuten treenasin, mutta kuvia katsoessani en tiedä oliko se sittenkään hyvä idea. Tuskimpa mikään olisi muuttunut, vaikka olisinkin seisottanut vapaana, mutta ehkä H olisi näyttänyt kuitenkin paremmalta? En tiedä ja turha jossitella. Hyvältä se mun silmään näyttää vaikka seisoisi päällään!

Käytiin kehän loputtua kiertelemässä myyntikojuja ja mukaan tarttua uusi naksutin (jee!), ruokasäkki ja luita. Ja tietysti Himba sai perinteisen näyttely-possunkorvansa. Harmillisesti kaikki Hurtan fleece puvut olivat jo menneet, sellaisen olisin hyvinkin voinut ostaa, kun olivat niin edullisia. 

Huvitti illalla lenkillä, että Himba katseli kovin innoissaan muita lenkillä olevia koiria, mutta näyttelypaikalla muut koirat eivät oikeastaan jaksaneet kiinnostaa ollenkaan. Huvittavaa!

Siinäpä sitä oli näyttelyä taas kerrakseen. Ensi vuonna kenties jälleen kehään. Ajattelin mennä katsomaan sunnuntain Voittaja –näyttelyä, mutta jotenkin en jaksanut herätä taas klo. 7.... :D 

Kiitos isälle kuvista ja molemmille vanhemmista kiitos henkisestä tuesta!