Olipas sunnuntaina hyvä koulutus! Katja Ojansivu tuli Joensuusta kouluttamaan, itse olin siis paikalla ilman Himbaa, mutta paljon sain uusia ajatuksia, tukea omille ajatuksille sekä kyytiä joillekin toisille ajatuksille. Koulutus tuli aika hyvään saumaan, sillä olen juuri kontaktien kanssa tässä paininut. 

Asioita pähkinänkuoressa maustettuna omilla pohdinnoilla:

kontaktit:

- namilätkä ei opeta mitään
- käskyllä pysäyttäminen kohtaktille huono, mieluummin opetetaan oikean paikan itsenäinen hakeminen
- kontaktilla palkka ALAS. Muuten koira oppii olemaan luonnottomassa "notkoselkä" -asennossa. Eli koiran fokus alaspäin. Samoin fokus kohti kontaktin loppua -> koiralla enemmän vauhtia kohti toivottua paikkaa. 
- kontaktille pysäyttämisessä voi käyttää hihnaa apuna
- koiralle rakennettava idea kontaktin päähän pysähtymisestä (siis jos opettaa 2on2off, vauhtikontakti asia erikseen)
- keinun opetus: 1. pamahdukseen totuttaminen 2. liikkeeseen totuttaminen 3. päähän juokseminen. Asioiden yhdistäminen vasta kun palikat kasassa
- kontaktilla seistään. Makaaminen ja istuminen ehdoton nounou. Seisominen lähempänä kisatilannetta, jossa koira tosipaikan tullen juoksee "läpi".
- kosketusalusta jees. Sitä käyttäessä ei tarvii olla ihan pilkutarkkaa osuuko koiran tassu tismalleen lätkän päälle vai ei. Häivytetään myöhemmin pois, tarkoituksena vaan opettaa koiralle toivottu paikka kontaktin päässä. Koira oppii, että kontaktin päässä on tehtävä. Namialustalla se puolestaan vaan syö -> ei siis opi mitään. (tosin mun mielestä opettaa ainakin hidastamaan ja pysähtymään ja liittämään kontaktin kivaksi paikaksi, sillä sieltä löytyy ruokaa! ja kun siellä seisoo pidempään niin saa lisää ruokaa, mikäs sen mukavampaa! ;) ) 
- palkka kontaktin jälkeen, esim. seuraava este: "kun pysähdyt saat luvan mennä palkalle". (Eli Himballe kokeiluun purkin=palkan siirto kauemmas)
- koira voidaan laittaa myös kontaktille seisomaan ennen 2o2o ja kun osuu oikeaan paikkaan niin palkka (tämän tapaista ollaan tehtykin, tosin naksulla. Eli ideanan että koira itse hiffaa mistä palkka tulee)
- aina ei tarvii tehdä koko puomia, koira voidaan myös ottaa puomin sivusta alastulolle ja siitä alas. (Myös pöytä hyvä apuri tässä, kun laittaa alasmenon alkamaan pöydältä)
- ketju: puomi - pysähdys - vapautus/palkka
- koiran oltava nopeasti vapautettavissa, mutta koiran täytyy pysähtyä, vain vapautuksella saa lähteä. Jos kisoissa koira luistaa tästä -> palautetaan vaikka olisi nolla alla, muuten oppii sikailemaan. Joskus saa juosta läpi, mutta silloinkin koira pysähtyy sadaosaksi. Seuraavassa kisassa koira taas pysäytetään kunnolla. Koira ei siis saa tehdä virhettä - jos tekee -> palautetaan ja korjataan.
- läpijuoksuja treenataan vasta, kun pysähdys kontakteille hanskassa. 
- ylösmenoja ei tarvitse treenata, jos niillä ei ole ongelmaa. Jos koira pomppii yli usein -> puututaan.
- ylösmenon kanssa apurimat yms. auttaa joitain, joitain ei (sama kuin namilätkä, ei oikeestaan opeta koiralle sinänsä mitään)
- muita apukeinoja ylösmenokontaktille: kontakti loivemmaksi, kaari, jonka ali koiran mentävä (pikaratkaisu) (toisaalta opettaako sen enempää kuin apurimat?? Ihan samalla tavalla mun mielestä opettaa kroppalle jotain muistettavaa lihasmuistiin)
- ylösmenolla voi käyttää myös kosketusalustaa tai pysähdystä (mikä on mun mielestä koiran fysiikalle älyttömän raskaan näköstä, kun sen pitää ponnistaa koko kroppansa pysähdyksestä ylöspäin...)

kepit:

- kujakepit on jees, koiralla on parempi motivaatio ja oppii oikean vireen, sekä hyvän vauhdin, kun saa alkuun vaan juosta kujan läpi palkalle täysillä. Tämä voisi toimia myös Himballa, voisi auttaa oikean tekniikan löytämisessä sekä auttaa päätä alemman (lisäys: maanantain treeneissä teki jo vähän melomis -liikettä!)
- kujalla opetetaan joko kapeutta, eri kulmia, ei koskaan kahta uutta asiaa samaan toistoon
- aloitetaan aina astetta helpommalla suorituksella kuin mihin edeltävällä kerralla jääty
- jos ei onnaa -> helpotetaan suoritusta. Koitetaan minimoida epäonnistumiset.

- ylipäätään agissa "hitsaamista" ja vauhdista lähtöä enemmän -> koiralla parempi vire. Ei siis laiteta aina istumaan ennen suoritusta. Intoahan me koiralta halutaan!
- jos koira ei tee jotain tai tekee sen vääri = koira ei osaa/asia ei tarpeeksi "vahva" = ei tarpeeksi hyvin opetettu -> lisää treeniä.
- Koiralla pitää olla selvää mitä siltä vaaditaan ja mitä sen pitää tehdä.
-  palkan paikalla suuri merkitys - myös ohjaajasta pois päin, koira ei niin ohjaajassa kiinni.
- samalla käskyllä voi sinänsä olla useita käyttötarkoituksia, sillä este itsessään kertoo koiralle miten kyseinen este suoritetaan. Siis käskyllä ei sinänsä väliä (niin, käskyhän on viimeinen asia mitä koira ohjauksessa kuuntelee... mutta silti mun mielestä tärkeää opettaa ainakin puomin ja keinun ero)
- yhdellä toistolla yksi uusi opetettava asia.
- lähdössä käsi ylös + käsky = saa tulla.
-VIRE kaiken A ja O. Ilman sitä on turha treenata!!

Kaikenkaikkiaan omat naksuttelut on ollu jees. Kosketusalustalla en lähde enää sekoittamaan Himban päätä. Tosin tyyppi on tehnyt nyt parissa viime treeneissä älyttömän nättejä kontakteja, joten meillä ei ole mitään hätää. :) Kokeilin viime ma purkkia puomin jälkeen palkkana ja toimi tosi hyvin. Aijai. Nyt täytyy alkaa tekemään vauhdikkaita puomeja myös radalla, kun yksittäisenä alkaa toimimaan niin mahdottoman buenosti. 

Jokseenkin sekavasti selitetty postaus, mutta nämä asiat jäivät päällimmäisenä mieleen. Ehkä tärkeimmiksi asioiksi voisin nostaa vireen merkityksen, asioiden perusteellisen opettamisen sekä koiran parasta ajattelemisen (joka sisältää epäonnistumisten minimoimisen, positiivisuuden, koiran fyysisten asioiden huomioimisen sekä tulevaisuuteen katsomisen/ennakoimisen). Koiralle opetetaan koiran ehdoilla, koiralta ei saa vaatia mitään mitä se ei osaa, koiralla pitää olla kivaa!