Monen näyttelyihmisen unelma lienee pääsy Cruftsiin. Tai näin ainakin uskoisin, sillä se on ollut oma haaveeni niin kauan kuin olen näyttelyissä ravannut. Koskaan en ole edes ajatellut, että itse voisin sinne lähteä. Se on ollut saavuttamattomissa oleva haave, josta saavat nauttia vain todelliset näyttelytähdet ja -ihmiset. Mutta vuosi sitten, kun Himba voitti kauan ihailemani Voittaja -tittelin sekä pääsylipun Cruftsiin, alkoi ajatus britteihin lähdöstä tuntua jokseenkin mahdolliselta, mutta silti en uskonut, että sinne lähdettäisiin.

Mutta kuinkas sitten kävikään.

Tietysti hyvin, kiitos maailman parhaiden vanhempieni. Sillä me todella olemme nyt lähdössä Iso-Britanniaan, Birminghamiin, Cruftsiin, maailman suurimpaan koiranäyttelyyn!!

Helpoimman kautta emme ilmoittautumista todellakaan tehneet. Siis sinne joskus matkaa suunnittelevat: päättäkää ajoissa, että olette lähdössä, hakekaa koirallenne ATC-numero (kilpailemiseen oikeuttava numero, vähän kuin väliaikainen rekisterinumero) ajoissa ja ilmoittautukaa ajoissa. Suur kiitos isälle, joka käytti eilisestä päivästä suuren osan asioiden selvittelemiseen! Sekä kiitos niin Suomen kuin Englannin kennelliitoille, joiden palkkalistoilta löytyy älyttömän avuliaita, tehokkaita ihmisiä, joiden avulla saatiin oikeat asiakirjat juuri ajoissa oikeaan paikkaan! Itse jännitin eilisen illan loppuasioita selvitellessäni. Lopulta, kun ATC-numero tulla tupsahti vihdoin ja viimein sähköpostiini pääsin ilmoittamaan Himbaa näyttelyyn. Mutta kuinka ollakaan olin vähän ulalla ja lopulta päädyin soittamaan netti-ilmottautumispalvelun numeroon, koska en saanut ilmoittautumista tehtyä loppuun. Hyvällä englannin taidollani (not) sain kuin sainkin brittiläisen virkailijan yhteisymmärrykseen siitä kenen ilmoittautumisesta puhutaan (en osannut tavata nimeä, onneksi postinumerolla löytyi :DD) ja asiat ratkesivat. Thank you sinä englantilainen virkailija, joka jaksoit puhua kanssani ja ymmärsit alkaa vääntämään asioita rautalangasta. Siinä vaiheessa kun kysyin viimesen kerran, että onhan kaikki nyt kunnossa ja oikeasti päästään Cruftsiin ja virkailija sanoi kyllä, olin hymy korvissa ja kiittelin tuhannesti virkailijaa. Kaikki oli selvää ilmoittautumisen kanssa. Pitkä ja kivinen urakka, mutta isä, me tehtiin se!!! Kiitokset vielä koiratutuille neuvoista, varsinkin Marja!

Vähän aikaa pompittuani ympäri kämppää ja ihmisille soiteltuani ilouutista, rauhotuin ja Himba pääsi vihdoin ulos ja treeneihin (jotka meni ihan ok, en jaksa selittää niistä enempää, sillä Crufts on pikkusen kivempi aihe kirjoittaa ;D).

Seuraavaksi mietitään matkareitti ja mun pitää hankkia uusi passi. Kolmannen luokan kuvalla ei ehkä uskalla matkustaa ympäri Eurooppaa? Mutta me ollaan niiin lähdössä Cruftsiin, how cool is that!?

Loppuun vielä kuvia SLN:stä. Lienee briteissä vähän eri näkymät?

hiljasta on...

ja tuolla on se linna

ja tässä tuleva maailmanvalloittaja!