Viime sunnuntaina päästiin viimein Jenna Caloanderin koulutukseen.
 
Koulutus oli jollain tapaa hyvin erilainen kuin kaikkien aikaisempien huippu agilitaajien koulutus, sillä vaikka treenit ei menneet ihan putkeen ja videolta katsottuna mun ohjaus näyttää järkyttävältä, jäi treeneistä silti mielettömän positiivinen fiilis. Ihan mahtavaa!
 
Tässä video koulutuksesta. Ratapiirrustusta en tajunnut kuvata mukaan, mutta videoltahan radan näkee. :)



 
Himba veti alkulämppälenkillä karmeat hihnahepulit ja ajattelin sen olevan super vaihdikkaalla tuulella. Mutta ei, Himba vaan haisteli hallin mattoa ja näytti juuri siltä, ettei olisi voinut vähempää kiinnostaa... Koitin saada Himbaan lisää kierroksia härnäämällä namilla (yleensä aina auttanut!) mutta Himba jatkoi vaan haahuilua. Ätlääst Himba alkoi yhteistyöhön ja päästiin radalle.
 
Takaakierroissa Himba oli  h i d a s. Ihan järkyttävää. Joka tapauksessa uusi asia takaakiertoon ja putkeen (tai no esteille yleensä kun ohjaajan suunta vaihtuu) lähetyksessä on keilaus-asento. Eli koiran puoleinen jalka astuu edemmäs, vähän niiataan ja koiran puoleinen käsi heittää koiran takaakiertoon. Mikäli mulla olisi vauhdikas koira voisin muistaa myös jäädä kauemmas esteestä. Himban kanssa olisin voinut jäädä odottamaan sitä ja siten Himba olisi saanut edelliseltä esteeltä paremmat vaihdit ja takaakierto olisi voinut olla vauhdikkaampi? Osa takaakierroista oli kuitenkin varsin buenoja, kuten puomin jälkeen.
 
Seuraava radalla oli leijeröinti, mutta Himba vanhana kettuna osasi asian eikä siinä ollut ongelmia, varsinkaan kun itse ehdin juosta vaikka kentän toiseen päähän kun tyyppi on putkessa.
 
Puomilla Himba jäi junnaamaan ylös, eikä juossut tavalliseen tapaansa heti nätisti 2o2o. Harmittaa, etten korjannut vaikka etupalkalla asiaa! Joka tapauksessa nätit kontaktit, kunhan vain malttoi hipsiä oikealle paikalle. Vauhtia vaan lisää niin ai että tulee nättiä.
 
Käännöksistä saatiin kiitosta. Himba kääntyy isona koirana oikein sutjakkaasti ja taitaa mun ohjauskin olla suhteellisen oikein ajoitettua, kun koira kääntyy oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.
 
Putkisuora näytti Himban motivaation tappajalta, mutta kappas, sehän juoksi! Ja vielä vaikka suoralla oli mukana leijeröintiäkin. Siistiä!
 
Seuraavaksi tuli ehkä ihanin kikkailukohta koko radalla, eri variaatioita tähän kohtaan on päästä jossain vaiheessa maistelemaan! Hinkattiin ensin sylkkäriä sulavaksi ja sitten tehtiin koko pätkää. Maltoin viedä Himban tarpeeksi kauas muurin taakse, jolloin sain itse hyvän linjan juosta tekemään niisto-persjättöä. Himba kääntyi niisto-persjätössä hyvin! (Tosin jos vauhtia olisi ollut enemmän olisi kaarroskin varmasti ollut isompi.)
 
Tehtiin rataa siis ensin pätkissä ja sitten tauon jälkeen tehtiin koko rataa. Saatiin loppuun nolla höystettynä yhdellä haistelulla, kun Himba kävi katsomassa vissiin riman pidikettä. Eli suhteellisen tyytyväinen saisin olla!
Saatiin vinkiksi (jälleen kerran) tehdä vauhtisuoria, jotta Himba pääsee revittelemään. Koira osaa asioita, joten osaamisesta asiat eivät ole kiinni. Muuten olemme tehneet ilmeisen hyvää työtä, sillä Jenna sanoi, että jatkakaa samaan malliin. :) Viimeinen kommentti lämmitti kovasti sydäntä: ”Te ootte ihana pari!”
 
Suuri kiitos Jennalle, kun jaksoit tulla näinkin kauas kouluttamaan! Oli ihan mahtava koulutus, joka kasvatti motivaatiota!
 
Niin ja suurkiitos meidän radan videoijalle! Pääsin itse analysoimaan omaa toimintaani. Olisin voinut olla paljon selkeämpi käskyissä sekä olisin saanut ottaa edelleen enemmän asennetta hommaan mukaan. Toisaalta Himba oli jotenkin tosi kököllä tuulella, mikä lie huono päivä sattui päälle. Kuitenkin Himba tsemppasi ja oli lopulta ihan messissä! Mielestäni kehun videolla Himbaa hyvin ja tsemppaus saa sen oikeasti yrittämään paljon enemmän. Ohjaus olisi voinut olla selkeämpää, sillä välillä tunnun juoksevan yhtenä möykkynä. Tätä asiaa helpottaisi kummasti, jos koiralla olisi sitä vauhtia: en ehtisi jäädä kököttämään paikalleni vaan ohjauskuviot vaihtuisivat tiheämpään tahtiin. Himban kanssa asiat on vaan tehtävä Himballe sopivasti ja mun pitäisi vaan jäädä odottamaan sitä enemmän, jolloin en vedättäisi sitä niin kovasti. Varsinkin tilanteita, joissa joudun seisomaan paikallani pitäisi välttää ja sitten taas vauhtisuoria ja revityspätkiä pitäisi olla enemmän.

Niin ja kyllä tää agility on välinelaji, sillä treeniliivi on kyllä kummallisen hyvä keksintö. Oma jäi Helsinkiin Oreniusten treenien jäljiltä, joten mentiin namipussitaskussa –meiningillä. Ei välttämättä kovin helppoa antaa palkkaa oikeaan aikaan kun se palkka pitää kaivaa ensin taskusta. :D Ja jos ottaa palkan valmiiksi käteen (ei hyvä idea) niin pitäs olla sit palkka molemmissa käsissä, sillä muuten koira tulee aina namikäteen kiinni. Mutta selvittiin sitä näinkin!