(Lomalla on ihanan tylsää ja blogiakin tulee päiviteltyä useammin, enemmän tai vähemmän järkevällä sisällöllä. Luvassa siis sillisalaatti:)

Järkyttävä bc kuume. Ei apua. Tosifakta on se, että mun täytyy kärvistellä vielä pari vuotta. Eii! Löysin pari päivää sitten ehkä parhaimman kasvattajaehdokkaan tähän mennessä. Ja mikä pahinta: pentue olisi suunnitteilla talveksi. Voivoi. AIna voi lohduttautua sillä, että kyllähän niitä pentueita tulee koko ajan. Onneksi.
Saiskohan jostain lainakoiran tuskaa helpottamaan?

Tänään kuultiin tosi surullinen uutinen. Himban Ronda-äiti on kuollut viime helmikuussa. Kiitos Ronda tästä ihanasta Himbasta!  Rondan oli ehkä hienoin rhodenarttu Suomessa, onnekseni Himba muistuttaa hyvin paljon Rondaa. Himba peri myös Voittaja -tittelin äidiltään, joka oli Voittaja vuosimallia 2002 (ja Rondan isä Okoa Voittaja 2000). Pitkään suunniteltiin, että otetaan äidistä ja tyttärestä yhteiskuva, mutta jotenkin puhelinsoitto jäi aina tekemättä. Mitä tästä taas opimmekaan...
Illalla vilkuttamme Himban kanssa tähtitaivaalle, missä Ronda nyt tuikkii uutena tähtenä.

Sitten taas iloisempiin asioihin.
Jotenkin sen turhanpäiväinen näyttelykärpänen taas pääsi iskemään. Ensin oli ajatuksena käydä pyörähtämässä meidän "takapihalla" kehässä Aptus Showssa. Sen lisäksi isä löysi sukukokouksen pitopaikan lähellä pidettävän ryhmänäyttelyn, joten menemme ennen Aptusta Iittiin ryhmikseen. Hupsista! Mutta pitäähän meilläkin jotain hupia olla, eikös.

Mitäs vielä. Käytiin äitienpäivänä kävelyllä Helsingin perustuspaikassa, siitä postaus erikseen, kunhan netti suvaitsisi toimia yhteistyössä mun oman läppärin kanssa ja saisin kuvat siirrettyä nettiin... Huomenna ekat agitreenit uudessa ryhmässä, jännittävää!

Ps. Asutaan maailman parhaassa paikassa, jokainen lenkki tähän mennessä on ollut aivan ihana, kun Himbaa voi pitää pelloilla vapaana. Muutenkin elämä on varsin ihanaa täällä Helsingissä. Kunpa syksy ei saapuisi koskaan!