Tänään käytiin Purinalla Anne Saviojan koulutuksessa. Koulutuksesta irtosi paljon, oivalsin uusia "käyttökohtia" jo tutuille ohjauskuvioille. Anne huomautti asioita myös omasta perusohjauksestani.

Suurin oivallukseni oli vastakkaisella kädellä ohjaaminen, johon tutustuin jo tälläviikolla vähän rhodeagitreeneissä keskiviikkona. Tämä on Himballa toimiva, koira kääntyy hyvin, eikä itselleni tule turhia käännöksiä. Tätä voisi yrittää käyttää enemmänkin, vielä täytyy vaan oppia näkemään paikat, joissa sitä voisi käyttää... :) 
Myös esteelle ohjaamisen kulma tuli tajuntaani, niin yksinkertainen asia, jota harvoin tulee mietittyä niin tarkkaan, vaikka pitäisi. Eli jo edeltävällä esteellä pyritään saamaan koira seuraavalle esteelle sellaisessa kulmassa, että sitä seuraavalle esteelle tulee hyvä tie. Eli kolme estettä kerralla mielessä!
Tiukkoihin kulmiin tehtiin jaakotuksia. Tämäkin oli päivän suuri oivallus, en jotenkin ollut tajunnut, että jaakotus toimii myös ahtaissa paikoissa. Jaakotusta käytettiin myös loivemmissa kaarissa (kuin 180°) mitä en ollut ikinä kuullutkaan! Jaakotuksessa koira siis kääntyy "turvallisella tavalla", koira lukee jakotusta hyvin ja käännökset ovat tiukkoja. Mageeta! Jaakotuksen paikka on myös aina mietittävä tarkkaan, Himban kanssa voin hyvin tehdä jaakotuksen melko kaukana esteestä (jos käännytään se 180°), jonka jälkeen käännytään, sillä Himba tekee niin pitkiä hyppyjä. Jos tekisin jaakotuksen vasta aivan esteen edessä, tulisi Himballe pitkä kaarre, kun lyhyttä tavoitellaan. Jaakotus toimii tiukoissa kaarroksissa turvallisena keinona, sillä siinä rimat eivät putoa.  

Anne sanoi, että juostessani minulla heiluu liikaa molemmat kädet (minkä huomasin eilisen kisan kuvistakin...), jolloin koiralle saattaa olla vaikea lukea ohjausta, kun ei ole selkeää ohjaavaa kättä. Välillä ohjasin myös niin, että olen selkä jo koiraan päin ja käteni jää selän taakse -> koira ei näe kättäni ollenkaan! Minun tulisi pitää käsi vähän alempana ja suorempana ja käden liikkeen tulisi olla lähettävä, kuin heittäisin pallon esteen yli. Tätä oli vaikea sisäistää, alkuun heittävä liike oli liian pieni. Lopulta löytyi Annea tyydyttävä ohjaava käsi. Käden täytyy siis olla koiralle näkyvissä. Vaikea alkaa korjata omia, jo pinttyneitä virheitä! :D Tiukoissa käännöksissä voi ohjausta tehostaa laittamalla kädet yhteen ja nyrkkiin, samalla kunnon "agressio" päälle, tällöin koira kääntyy tosi hyvin!
Anne puhui myös yleisesti käden asennosta. Käsi ei missään nimessä saa mennä liian ylös, koira ei muuten näe sitä. Alhaalla oleva käsi tuo koiran ihan lähelle, sivulla oleva käsi pitää koiran 2-4m päässä. Anne sanoi myös, että tässä -käsky aina keskeyttää koiran tekemisen, eli kannattaa käyttää vain koiran nimeä, kun haluaa koiran huomion. Tässä -käskyllä siis saa koiran luokse, nimellä huomion. Esim. putkestä tultessa kannattaa käyttää koiran nimeä, silloin sen keskittyminen ei herpaannu hommasta, mutta sen huomio kiinnittyy ohjaajaan. (Onkohan tässä selityksessä mitään järkeä... :D)

Lopuksi tehtiin kepit, jotka menivät ok. Anne kyseli miten olen kepit opettanut ja ehdotti, että jotta saan Himban pään alemmaksi (nopeauttaa ja helpottaa koiraa) kannattaa pitää namikättä alhaalla koiran tasolla, jolloin pää menee alemmaksi. Kepit olivatkin paljon hienommat kun Himba madalsi päätään. Eli palaamme kepeissä hieman taaksepäin ja otan namikäden takaisi mukaan kepeille. Kepeille ohjaamiseen sain myös vinkin: ohjaan kepeille käsi liian ylhäällä, eli käsi tulee olla koiran tasolla, minun tulee lähettää koira kepeille (tosin niin olen luullut tekevänikin, mutta epäilen, että käsi on ollut liian ylhäällä, jolloin koira lukee toisen välin tai väärän puolen). Jospa tämä onkin ollut se, mihin kisasuoritukset ovat tyssähtäneet?

Kokonaisuudessaan hyvä treeni, ohjaaja oppi paljon! Tehtiin muutamat kontaktit ennen lähtöä (hienot!) ja mentiin vielä Inkan ja Rommin kanssa ulkokentälle, missä Inka opetti minulle saksalaisen. Kokeilin Inkan inoittamana myös Himban ohjaamista serpentiinillä ilman ääntä, pelkällä kropalla. Tämä toimi välillä ihan hyvin, Himba kuuntelee hyvin kropan liikkeitä, itse täytyisi vaan olla tarkempi, jos ei ääntä käyttäisi pelastamassa tilanteita. ;)

Paljon on siis vielä opittavaa ja parannettavaa!!!