Tänään päästiin pitkästä aikaa ryhmätreeneihin. Eli agia vähän enemmän pitkästä aikaa. Tai no, olishan mulla ollut luento, mutta...

Tehtiin vähän sitä ja tätä, laiteltiin esteitä pitkin hallia miten mieleen juolahti ja jokainen teki esteistä omanlaisen radan ja treenasi sitten sitä. Itse halusin tehdä vähän pidempää rataa, kuin vauhtisuorat, mitä ollaan H:n kanssa yksin treenatessa tehty. Mukaan otin vähän kieputteluakin, ettei mene ihan tylsäksi. Voi miten kaipaankaan kikkailua! Tehtiin H:n kanssa twistiä, keinua, jaakotusta, takaakiertoja ja kepeillä takaaleikkausta. Näin pähkinänkuoressa. HImba oli ihan mahtava - ja meni ihan kohtuu lujaakin! Vauhtisuoratreeni on selvästi tehonnut, tai sitten pienoinen tauko agista. 
Himban kepit oli ihan mahtavat, meni oikeesta sisään, vaikka ohjasinkin mitä ihmeellisimmistä paikoista. Pystyin taas irtoamaan sivulle, toisen esteen taakse ja tyttö teki hienosti kepit loppuun - pääkin oli jo alempana! 

Tein hienon "radan" kerran kokonaan, korjasin yhden kökkökohdan (Himballe ei vaan sovi takaaleikkauksen, miksi en jo ymmärrä sitä?) ja sitten päästettiin muut vuoroon. 

Lopuksi tehtiin vielä vähän keppejä. Himba haki hyvin sisään ja nopeat kepit olikin! Hieno vauhti. Kun ajattelin jo, että "ei ehkä kannattais tehdä enää, mut tehdään sielti vielä kerran" niin ylläripylläri meni heti väärästä sisään. Ja sitten H lähti haistelemaan... Miksi en voi lopettaa kun siltä tuntuu?? Ahnehtija - hyi. Vielä yksi hyvä suoritus ja siihen jäi.

Oltiin niin vähän aikaa hallilla, että ajattelin jäädä vielä hetkeksi treenaamaan metallinoutoa ja alustaa tunnaria. Otin tunnarikapulan ja naksuttelin sen suuhun ottamisesta. Himba otti kapulan suuhun ja alkoi kunnolla rouskuttamaan sitä. Ei näin! Fiksuna koitin ottaa kapulan Himban suusta ja sormi jäi Himban poskihampaiden väliin, juuri kun se mutusteli ihanaa kapulaansa kaikin poskilihaksin. Sormeen tuli kolme reikää ja kahdesta niistä valui verta. Kannattaa siis tunkea sormet koiran suuhun kun se syö jotain... Ihan oma vika H ei edes tajunnut mitään, söi vaan ihanaa kapulaansa. Otin kerran, ennenkuin tajusin sormeni olevan veressä, kapulan ottamista suuhun nätisti ja palkkasin siitä. Nyt myöhemmin ajatellen hyvä, että tein niin, ettei tunnarikapulasta jäänyt H:lle mieleen tuskaista mattea ja verenmakua suussa... :´D 
Kävin huuhtelemassa sormea ja pakkasin kamat kassiin. Otin vielä parin metrin seuraamisen, niin Himballe ei jäänyt ihmetysvaihde päälle mun hösläyksestä, ja lähdettiin ajamaan cittarin laastariosaston ja apteekin kautta kotiin. Olin varmasti viehättävä näky rikkinäisissä verkkareissani, reikäisessä treeniliivissäni ja tuoksuin valloittavalle lihapullalle ja homeelle (hallin haju tarttuu... :( ) Jäykkäkouristus on voimassa - sattumalta löysin senkin tiedon eilen siivotessani, hyvä niin.
Kyllä muuten sattui koiran hampaanjäljet keskisormen nivelen kohdalla!