Eilen käytiin metsälenkillä ja illalla tokoiltiin pihalla. Tehotreenin alla oli ruutuun lähetys. Hyvin muistui koiralla mieleen oikea paikka. Hyvin hyvä. Tehtiin vielä luoksetuloa stopilla, noutoa sekä jääviä ja seuraamista. Hyvin toimi koira. Jee! Lopuksi otin reilun kahden minuutin paikalla makuun niin, että itse menin piiloon puskan taakse. Hyvin pysyi. Apua saattoi olla siitä, että koira näki mua ehkä vähän puskan läpi. Himban kanssa ehkä ihan hyvä aloittaa näin, se tuntuu nimittäin olettavan, että kun olen poissa näkyvistä, se on vapaa tekemään mitä haluaa. Ainakin näin käy keittiössä ollessa. Heh heh. Tämä oli ekan kerran näin pitkä paikkamakuu mun ollessa piilossa. Eli hienosti meni. Sitten hain Himban iltaruoan ulos näkyville ja väännettiin aloliikkeet läpi megapalkan odottaessa. Megapalkka ei todellakaan toiminut halutulla tavalla. Himba vilkuili kippoaan koko ajan ja liikkeet meni ihan päin mäntyä, tyyppi ei keskittynyt ollenkaan. Jäävätkin sain ottaa useaan kertaan, ennenkuin kelpuutin. Seuraaminen oli ihan hyvää. Luoksetulo sentäs oli upea. Hyvän suorituksen jälkeen vapautus iltaruoalle. :) 

Tänään käytiin tänään Haltialassa lenkillä. Reippaana tyttönä ajattelin, että autoakin pitää välillä ulkoiluttaa, joten ajettiin tuo parin kilsan pätkä. Oikeastaan auto oli mukana siksi, että tein Himballe jäljen ja koira sai odottaa autossa mun rämpiessä metsässä. 

Ollaan tehty viimesimmät jäljet omalle pihalle ja tarkkuus on ollut aika huonoa, kun tuuli painaa loppupalkan nenään jo jäljen alussa. Nyt päästiin parempaan ympäristöön. Päätin tehdä ihan lyhkäsen jäljen, jotta näen missä oikeasti mennään. Jälki meni osittain rämeikössä, keskellä oli yks kulma, yksi pieni katko (ojan yli) ja loppu meni pellon reunaa. Himba teki jäljen ihan mielettömän tarkasti, vain pari kertaa meinasi hukkua reitiltä, mutta löysi kuitenkin nopeesti takaisin. Kulman merkkasi erittäin hyvin. Lopussa Himba meni namipurkin ohi, mutta löysi sen itsenäisesti. Se katsoi mua että näinkö lyhyt tää oikeesti oli? Selkeesti olisi ollut intoa mennä pidemmällekin. Täytyy mennä joku päivä uudelleen rämpimään. Ja vähitellen vois lisäillä jäljen ikää ja tuoda hommaan mukaan niitä keppejäkin. Toisaalta meillä ei oo mitään tavoitteita tän lajin kanssa, kunhan saa nenä töitä.

Mentiin sitten jäljen jälkeen pellolle lenkille. Takasin päin tultiin metsän reunaa. Piilotin Himballe lelun metsään, mutta tyyppi oli liian väsyny käyttämään aivojaan ja lelun etsiminen tuotti ongelmia. Tehtiin sitten vielä muutama ihan helppo tavaran etsintä niin, että jätin lelun ihan näkyville ja "riemastuin" potenssiin sata kun Himba edes tökkäsi sitä nenällään. Johan innostui koirakin ja lelu päätyi sinne minne pitikin! Tätä treeniä lisää mutta silloin kun koiralla on virtaa enemmän ja jaksaa keskittyä. Se kun ihan varmasti osaa tän homman. Toisaalta metsässä H on aina kaikki aistit valppaana eikä meinaa keskittyä mihinkään. Ehkä se tästä. Tämä oli hyvä muistutus siitä, kuinka yksinkertainen ajattelu koiralla loppujenlopuksi onkaan.

Saatiin Himban kanssa pellolla ollessamme jopa kehuja kun pyysin Himban sivulle, kun pyörä meni ohi. Pyöräilijä huusi meille että kylläpä tottelee hienosti! Helsingissä kuulee harvemmin kehuja. Savonlinnassa koiran kauneutta kehuttiin useampaankin kertaan, mutta paras oli kun vanha rouva tuli kehumaan, että onpa hyvin koulutettu koira, kun se käy puskassa kakalla! Tosiaan Savonlinnassa sai katsoa mihin astuu, kun ihmiset kakattaa koiransa jalkakäytävälle. Yök.

Niin ja lenkin jälkeen meikäläisen kädellä käveli punkki. HYI ja YÖK. Täytynee laittaa Himballe nyt punkkimönjät niskaan niin ei ainakaan koiran turkissa tule punkkeja sisälle. You wish... Onkohan ihmisille olemassa punkkimömmöjä kuten koirille?