... mitä siitä seuraa?

Upeaa jälkeä tietenkin. Kaisa ja Pedu ei kumpikaan päässyt tänään treeneihin, joten treenattiin sitten itsenäisesti Erikalta (entinen ohjaaja, ohjaa "naapuriryhmää") saatua rataa. Tarjouduin ensin itse ratamestariksi, mutta jouduinkin kisälliksi, kun Inka otti ohjat omiin käsiinsä. Hyvä ehkä niin... :D 

Rata oli kakkosten tasonen rata, aika helppo, mutta sieltä löytyi yllättävän vaikea kohta. Kaikilla meistä oli siinä ongelmia. Onneksi ollaan jo sen verran taitavia ohjaajia, että saatiin yhdessä sitten ohjaukset toimimaan. :) HImba oli ihan tykki ja teki hienosti töitä. Itselle muistiin se, että kaartaissa en itse turhaan anna koiralle liikaa tilaa vaan juoksen mieluummin alta pois -> koiralle tulee tiukempi kaarre, kun se lukee mun liikkeestä tiukemman kaarteen. Radan kinkkisin kohta saatiin toimimaan takaaleikkauksella parhaiten. Siis Takaaleikkauksella! Vou! Mun pitää takaaleikkauksissa vaan muistaa kertoa koiralle tarpeeksi ajoissa mihin suuntaan käännytään. Siinäkö vika miksi takaaleikkaukset on kussu?

Joka tapauksessa rata oli hyvä fiilistelyrata ennen lauantain kisoja. Lopuksi tein H:n kanssa vielä kontaktit, just in case. :)

Eikä siinä vielä kaikki. Pääsin pahentamaan mun pentu/bc kuumetta, kun Nitan "pikkusisar" 9vk oli haistelemassa treenitunnelmia ja lopuksi pääsin ohjaamaan Inkan Sätkä -bortsua. Siis voi tziisus se on magee!! Mä haluun kans! (Välihuomautuksena, että vaaka alkaa kallistua rhoden ja bc:n välillä sinne paimenen puolelle...) Tehtiin pientä kieputushärdelliä ja lopuksi saatiin ihan nätti pyrähdys aikaseksi. Eikä Sätkä enää haukkunut "et osaa ohjata" -haukkua suorituksen aikana. :) Ja olin jopa tarpeeksi nopea! Eli mulla on mahiksia pärjätä bc:n kanssa radalla. Ihanaa...! Tänks Inka kun sain kokeilla tykkiä! Pian uusiksi, joohan?