Tänään oli taas agitreenit. Tehtiin mun tekemää rataa, joka osoittautuikin sopivan haastavaksi. Himballa ei ollut ekalla kierroksella yhtään korvat mukana ja jouduin tosissaan suuttumaan sille. Tokalla kiekalla meni jo paremmin ja jätin treenit siihen. Kontakteilla pidin lätkää ja hyvin meni. Viimenen kerta puomilla vielä ilman lätkää ja H jäi upeaan 2on2offiin! Very very goood! Muuten radalla ei ohjauksellisesti varsinaisia ongelmia ollut, twisti toimi hyvin, samoin leijeröinti.

Treenien jälkeen alkoi taas kurkussa tuntua siltä, että ei hyvä, Hallissa on siis hometta ja alan nyt reagoimaan siihen entistä herkemmin. Aiemmin treenien lopussa saattoi alkaa tuntua siltä, että täytyy saada vettä, mutta nyt hallista ulos päästyäni yskin kuin tupakkayskäinen röökaaja. Voi rähmä. Puhuttiin Tessan kanssa mitä terveyshaisttoja hän on kuullut muille hallista tulleen ja mua alkoi oikeasta epäilyttämään, että onko hallissa treenaaminen yhtään järkevää. Järkyttävän pahoja juttuja on ihmisilla ilmennyt! Treenatako itselle rakasta ja tärkeää lajia vai uhratako sekä oma että myös koiran terveys? Mitä jos mulle puhkeaa astma tai hallissa treenaus saa Himban sairastumaan jotenkin? 
Ennen olen pystynyt käyttämään samoja treenivaatteita useammankin kerran, mutta tänään hupparin puettuani alkoi ällöttämään niin paljon, että oli pakko ottaa uusi huppari halliin hajustettavaksi. Tästä lähtien siis hallivaatteet pesuun mahdollisimman pian. Tuntuu, että homeen haju on tullut kamppeiden mukana kotiinkin. Voiko vaatteidenkin haju olla epäterveellistä?

Tästä lähtien siis mahdollisimman lyhyitä treenejä, paljon ulkoilua ja vien koiran vaikka autoon välillä, ettei se tarvitse haistella hallin hajuja koko kahta tuntia. Vapaavuorotreeneissä ei oikeastaan olla tähänkään asti käyty, mutta taidan jättää niiden käytön kyllä edelleen vähälle. Treenien lopusta on nyt kaksi tuntia, olen käynyt suihkussa, pessyt koiran, vaihtanut vaatteet ja juonut paljon, ja silti edelleen kurkki tuntuu kökköseltä. Koko ajan tuntuu, että on pakko kröhiä. YÖK.