Ehdin matkustamisen jälkeen haukata vähän välipalaa ja nukkua päikkärit, kunnes taas mentiin. Suuntana jälleen Agilityakatemia ja tällä kertaa Juha Oreniuksen treenit. Rata ei vaikuttanut rataantutustumisessa kovinkaan vaikealta. Jostain syystä olin kuitenkin vähän väliä väärällä puolella ja hyydyin puolessa välissä rataa totaalisesti. Syykin selvisi kotiin päästyäni: nuha ei ollut enää vain nuhaa vaan kuume oli noussut. Hyvä että jaksoin kävellä huoneesta toiseen kun alkoi jo heikottaa! Mutta kootuista selityksistä taas asiaan:
kaunis ratapiirros :)
Koira siis jätettiin (luonnollisesti) lähtöön. Jäin ensin itse suunnilleen kakkosen kohdille vapauttamaan koiran. Ehdin sinänsä ihan hyvin kolmosen takse tekemään persjätön, mutta olin pikkiriikkisen myöhässä, jolloin koiran linja meni vähän turhan liikaa vasemmalle. Korjauksena siis koiran vapautus pari metriä pidemmältä. Tällöin onnistui hyvin. Kinkkinen kohta oli 6-7, jota vähän uumoilinkin että miten se onnistuu, kun Himba hakee putkia niin huonosti. Kokeiltiin ensin ihan vaan haltuunottoa kutosen jälkeen ja vapautin vastaisella kädellä putkeen. Tämä ei kuitenkaan toiminut kovin hyvin, sillä Himba on niin kiinni mun liikkeessä + itse liikuin koko ajan liian kauas ja turhan lähelle putken suuta ja taisin omasta mielestä kyllä ohjata väärällä kädelläkin... Kokeiltiin sitten perjättöä kutosen jälkeen. Tässä Himban linja oli parempi, mutta koska olen Himban tullessa pussista jo niin paljon edellä, niin Himba tulee sunnuntaivauhtia. Valssilla sama juttu + liikuin liian pitkälle. Hohhoijaa. Lopulta tehtiin niin, että odotin Himbaa pussin suulla ja juostiin siitä yhdessä ja ohjasin sitten haltuunotolla ja vastaisella kädellä putkeen. Putkeen lähetys oli edelleen kökkö, mutta Juha sanoi treenin lopussa, että koira ei ole enää kisavireessä (oli jo väsy), niin kannattaa miettiä miten kisavireessä ohjaisi, ei miten väsynyttä koiraa ohjaisi.
Seuraava haaste löytyi ysiltä. Tarkoitus oli juosta täysillä koiran ollessa putkessa ysin taakse merkkaamaan pakkovalssia. Ekalla kerralla sekoilin jo putkella, olin väärällä puolella, heiluin epämääräisesti ja Himba sujahti putkeen. Tokalla kerralla ja olin myöhässä esteen takana. Himba juoksi melkein putkeen, mutta sain käännettyä sen viime hetkellä mun luo. Kolmannella kerralla onnistui! Tarkoitus oli siis seistä paikallaan, rintamasuunta kohti A:ta, koiran puoleinen käsi alhaalla. Kun koira on lukinnut ohjauksen ja tullut estelinjan yli, niin käännetään kroppa ja ohjataan vasemmalla kädellä hypylle. Sekoilujen jälkeen pakkovalssissa ei ollut ongelmia. Seuraava paha oli sitten esteellä 10, jolla koira lähetettiin takaakiertoon, jonka aikana valssattiin. Ekalla kerralla en jostain syystä valssannut... (eihän aina voi olla hyvä päivä, eihän?) Tokalla kerralla valssasin, mutta unohdin ottaa koiran haltuun ja se hyppäsi edessä olevan hypyn, kun tarkoitus oli mennä putkelle. Eli haltuunotto ja sitten putkeen lähetys. 9-10 välillä mun täytyi itse muistaa jäädä odottamaan, että koira tulee 9:ltä alas, jolloin vasta sitten sain liikkua kohti kymppiä. Muuten menen liikaa Himban edelle ja rytmitys menee pieleen. Juha painotti treenin lopussa, että mun täytyy olla tarkkana esteiden välisten rytmityksen kanssa: en saa olla liian kaukana odottamassa Himbaa, mutta en saa olla myöhässäkään. Ne kohdat, joissa juostaan lujaa, Himba tulee hyvin, mutta erilaisissa kiemuiroissa se hidastaa herkästi, jos vedätän liikaa.
Putken 11 (A:n alla) Himba tuli tooosi hitaasti. Juha kehotti aina vaan kannustamaan Himbaa, koska se kannustaa Himbaa jaksamaan ja tulemaan lujempaa joka tilanteessa, mutta varsinkin putkissa. Menin herkästi liian lähelle hyppyä 12, jolloin Himba suorastaan käveli sinne. Pitää siis muistaa odottaa koiraa jälleen kerran. Kepeille Himba lähti ekalla kierroksella hyvin, kun sillä vielä oli draivia, mutta lopputreenistä (tehtiin siis joki 20min putkeen, ei Himballe ehkä paras vaihtoehto) kun vauhtia ei edeltävältä hypyltä ollutkaan niin paljoa ja itse juoksin koiran edelle Himba meni pariin kertaan tokaan väliin. Juha sanoi, että odota koiraa ja ohjaa huolellisesti ekaan väliin, sillä mulla ei ole mihinkään kiire. En saisi olettaa, että Himba menee oikeasta automaattisesti sisään, vaan pitää ottaa varman päälle ja auttaa sitä saamaan oikea linja kepeille. Selkeästi se, jos olen itse liikaa edellä, ohjaa Himban väärään väliin. Eli malttia ja auta koiraa!
Seuraavaksi tuli juoksukaari (joka vei musta totaalisesti vikoilla kiekoilla kaikki mehut, kauhea tunne kun jalat ei vaan mene!). Tässä vikoilla kiekoilla oletin taas turhan paljon, eli pitää muistaa ohjata sillä kädellä kunnolla. Kun koira suorittaa edellisestä estettä niin ohjaaja jo ohjaa seuraavaa. A:lla Himba otti kontaktin tosi hyvin, ekalla kerralla odotutin turhan kauan, Juha sanoi, että niin paljoa ei tarvitse ottaa haltuun (oikeesti vedin itse henkeä :D). A:n jälkeen pieni vekki ja siitä taas vastaisella kädellä putkeen. Ensin vekki jäi kokonaan, lopulta muistin ottaa sen mukaan. Ja radan voisi vetää täysillä loppuun asti, nyt menin Himban ollessa putkessa seisomaan vikan esteen taakse. Juha koitti huutaa, että juokse juokse, mutta jalat ei vaan kantaneet enää... Kommentti olikin, että "hieno taistelu" :D Totisesti oli multa taistelu, en ollut yhtään oma itseni, kroppa ei totellut ja aivot taisivat jäädä Savonlinnaan... Olen kuitenkin tosi tyytyväinen treeniin. Himballa oli radalle mentäessä mielettömän hyvä draivi, mutta kuten ennenkin todettu, se väsyy ja toisto saa sen puutumaan. Sain kuitenkin uusia ajatuksia ja muistin taas kuinka huono voinkaan olla. :D Ei vais, siistiä oli!
Seuraavaa päivitystä saatte odottaa pari viikkoa. Crufts here we come!
Seuraava haaste löytyi ysiltä. Tarkoitus oli juosta täysillä koiran ollessa putkessa ysin taakse merkkaamaan pakkovalssia. Ekalla kerralla sekoilin jo putkella, olin väärällä puolella, heiluin epämääräisesti ja Himba sujahti putkeen. Tokalla kerralla ja olin myöhässä esteen takana. Himba juoksi melkein putkeen, mutta sain käännettyä sen viime hetkellä mun luo. Kolmannella kerralla onnistui! Tarkoitus oli siis seistä paikallaan, rintamasuunta kohti A:ta, koiran puoleinen käsi alhaalla. Kun koira on lukinnut ohjauksen ja tullut estelinjan yli, niin käännetään kroppa ja ohjataan vasemmalla kädellä hypylle. Sekoilujen jälkeen pakkovalssissa ei ollut ongelmia. Seuraava paha oli sitten esteellä 10, jolla koira lähetettiin takaakiertoon, jonka aikana valssattiin. Ekalla kerralla en jostain syystä valssannut... (eihän aina voi olla hyvä päivä, eihän?) Tokalla kerralla valssasin, mutta unohdin ottaa koiran haltuun ja se hyppäsi edessä olevan hypyn, kun tarkoitus oli mennä putkelle. Eli haltuunotto ja sitten putkeen lähetys. 9-10 välillä mun täytyi itse muistaa jäädä odottamaan, että koira tulee 9:ltä alas, jolloin vasta sitten sain liikkua kohti kymppiä. Muuten menen liikaa Himban edelle ja rytmitys menee pieleen. Juha painotti treenin lopussa, että mun täytyy olla tarkkana esteiden välisten rytmityksen kanssa: en saa olla liian kaukana odottamassa Himbaa, mutta en saa olla myöhässäkään. Ne kohdat, joissa juostaan lujaa, Himba tulee hyvin, mutta erilaisissa kiemuiroissa se hidastaa herkästi, jos vedätän liikaa.
Putken 11 (A:n alla) Himba tuli tooosi hitaasti. Juha kehotti aina vaan kannustamaan Himbaa, koska se kannustaa Himbaa jaksamaan ja tulemaan lujempaa joka tilanteessa, mutta varsinkin putkissa. Menin herkästi liian lähelle hyppyä 12, jolloin Himba suorastaan käveli sinne. Pitää siis muistaa odottaa koiraa jälleen kerran. Kepeille Himba lähti ekalla kierroksella hyvin, kun sillä vielä oli draivia, mutta lopputreenistä (tehtiin siis joki 20min putkeen, ei Himballe ehkä paras vaihtoehto) kun vauhtia ei edeltävältä hypyltä ollutkaan niin paljoa ja itse juoksin koiran edelle Himba meni pariin kertaan tokaan väliin. Juha sanoi, että odota koiraa ja ohjaa huolellisesti ekaan väliin, sillä mulla ei ole mihinkään kiire. En saisi olettaa, että Himba menee oikeasta automaattisesti sisään, vaan pitää ottaa varman päälle ja auttaa sitä saamaan oikea linja kepeille. Selkeästi se, jos olen itse liikaa edellä, ohjaa Himban väärään väliin. Eli malttia ja auta koiraa!
Seuraavaksi tuli juoksukaari (joka vei musta totaalisesti vikoilla kiekoilla kaikki mehut, kauhea tunne kun jalat ei vaan mene!). Tässä vikoilla kiekoilla oletin taas turhan paljon, eli pitää muistaa ohjata sillä kädellä kunnolla. Kun koira suorittaa edellisestä estettä niin ohjaaja jo ohjaa seuraavaa. A:lla Himba otti kontaktin tosi hyvin, ekalla kerralla odotutin turhan kauan, Juha sanoi, että niin paljoa ei tarvitse ottaa haltuun (oikeesti vedin itse henkeä :D). A:n jälkeen pieni vekki ja siitä taas vastaisella kädellä putkeen. Ensin vekki jäi kokonaan, lopulta muistin ottaa sen mukaan. Ja radan voisi vetää täysillä loppuun asti, nyt menin Himban ollessa putkessa seisomaan vikan esteen taakse. Juha koitti huutaa, että juokse juokse, mutta jalat ei vaan kantaneet enää... Kommentti olikin, että "hieno taistelu" :D Totisesti oli multa taistelu, en ollut yhtään oma itseni, kroppa ei totellut ja aivot taisivat jäädä Savonlinnaan... Olen kuitenkin tosi tyytyväinen treeniin. Himballa oli radalle mentäessä mielettömän hyvä draivi, mutta kuten ennenkin todettu, se väsyy ja toisto saa sen puutumaan. Sain kuitenkin uusia ajatuksia ja muistin taas kuinka huono voinkaan olla. :D Ei vais, siistiä oli!
Seuraavaa päivitystä saatte odottaa pari viikkoa. Crufts here we come!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.