Olipas sunnuntaina hyvä koulutus! Katja Ojansivu tuli Joensuusta kouluttamaan, itse olin siis paikalla ilman Himbaa, mutta paljon sain uusia ajatuksia, tukea omille ajatuksille sekä kyytiä joillekin toisille ajatuksille. Koulutus tuli aika hyvään saumaan, sillä olen juuri kontaktien kanssa tässä paininut. 

Asioita pähkinänkuoressa maustettuna omilla pohdinnoilla:

kontaktit:

- namilätkä ei opeta mitään
- käskyllä pysäyttäminen kohtaktille huono, mieluummin opetetaan oikean paikan itsenäinen hakeminen
- kontaktilla palkka ALAS. Muuten koira oppii olemaan luonnottomassa "notkoselkä" -asennossa. Eli koiran fokus alaspäin. Samoin fokus kohti kontaktin loppua -> koiralla enemmän vauhtia kohti toivottua paikkaa. 
- kontaktille pysäyttämisessä voi käyttää hihnaa apuna
- koiralle rakennettava idea kontaktin päähän pysähtymisestä (siis jos opettaa 2on2off, vauhtikontakti asia erikseen)
- keinun opetus: 1. pamahdukseen totuttaminen 2. liikkeeseen totuttaminen 3. päähän juokseminen. Asioiden yhdistäminen vasta kun palikat kasassa
- kontaktilla seistään. Makaaminen ja istuminen ehdoton nounou. Seisominen lähempänä kisatilannetta, jossa koira tosipaikan tullen juoksee "läpi".
- kosketusalusta jees. Sitä käyttäessä ei tarvii olla ihan pilkutarkkaa osuuko koiran tassu tismalleen lätkän päälle vai ei. Häivytetään myöhemmin pois, tarkoituksena vaan opettaa koiralle toivottu paikka kontaktin päässä. Koira oppii, että kontaktin päässä on tehtävä. Namialustalla se puolestaan vaan syö -> ei siis opi mitään. (tosin mun mielestä opettaa ainakin hidastamaan ja pysähtymään ja liittämään kontaktin kivaksi paikaksi, sillä sieltä löytyy ruokaa! ja kun siellä seisoo pidempään niin saa lisää ruokaa, mikäs sen mukavampaa! ;) ) 
- palkka kontaktin jälkeen, esim. seuraava este: "kun pysähdyt saat luvan mennä palkalle". (Eli Himballe kokeiluun purkin=palkan siirto kauemmas)
- koira voidaan laittaa myös kontaktille seisomaan ennen 2o2o ja kun osuu oikeaan paikkaan niin palkka (tämän tapaista ollaan tehtykin, tosin naksulla. Eli ideanan että koira itse hiffaa mistä palkka tulee)
- aina ei tarvii tehdä koko puomia, koira voidaan myös ottaa puomin sivusta alastulolle ja siitä alas. (Myös pöytä hyvä apuri tässä, kun laittaa alasmenon alkamaan pöydältä)
- ketju: puomi - pysähdys - vapautus/palkka
- koiran oltava nopeasti vapautettavissa, mutta koiran täytyy pysähtyä, vain vapautuksella saa lähteä. Jos kisoissa koira luistaa tästä -> palautetaan vaikka olisi nolla alla, muuten oppii sikailemaan. Joskus saa juosta läpi, mutta silloinkin koira pysähtyy sadaosaksi. Seuraavassa kisassa koira taas pysäytetään kunnolla. Koira ei siis saa tehdä virhettä - jos tekee -> palautetaan ja korjataan.
- läpijuoksuja treenataan vasta, kun pysähdys kontakteille hanskassa. 
- ylösmenoja ei tarvitse treenata, jos niillä ei ole ongelmaa. Jos koira pomppii yli usein -> puututaan.
- ylösmenon kanssa apurimat yms. auttaa joitain, joitain ei (sama kuin namilätkä, ei oikeestaan opeta koiralle sinänsä mitään)
- muita apukeinoja ylösmenokontaktille: kontakti loivemmaksi, kaari, jonka ali koiran mentävä (pikaratkaisu) (toisaalta opettaako sen enempää kuin apurimat?? Ihan samalla tavalla mun mielestä opettaa kroppalle jotain muistettavaa lihasmuistiin)
- ylösmenolla voi käyttää myös kosketusalustaa tai pysähdystä (mikä on mun mielestä koiran fysiikalle älyttömän raskaan näköstä, kun sen pitää ponnistaa koko kroppansa pysähdyksestä ylöspäin...)

kepit:

- kujakepit on jees, koiralla on parempi motivaatio ja oppii oikean vireen, sekä hyvän vauhdin, kun saa alkuun vaan juosta kujan läpi palkalle täysillä. Tämä voisi toimia myös Himballa, voisi auttaa oikean tekniikan löytämisessä sekä auttaa päätä alemman (lisäys: maanantain treeneissä teki jo vähän melomis -liikettä!)
- kujalla opetetaan joko kapeutta, eri kulmia, ei koskaan kahta uutta asiaa samaan toistoon
- aloitetaan aina astetta helpommalla suorituksella kuin mihin edeltävällä kerralla jääty
- jos ei onnaa -> helpotetaan suoritusta. Koitetaan minimoida epäonnistumiset.

- ylipäätään agissa "hitsaamista" ja vauhdista lähtöä enemmän -> koiralla parempi vire. Ei siis laiteta aina istumaan ennen suoritusta. Intoahan me koiralta halutaan!
- jos koira ei tee jotain tai tekee sen vääri = koira ei osaa/asia ei tarpeeksi "vahva" = ei tarpeeksi hyvin opetettu -> lisää treeniä.
- Koiralla pitää olla selvää mitä siltä vaaditaan ja mitä sen pitää tehdä.
-  palkan paikalla suuri merkitys - myös ohjaajasta pois päin, koira ei niin ohjaajassa kiinni.
- samalla käskyllä voi sinänsä olla useita käyttötarkoituksia, sillä este itsessään kertoo koiralle miten kyseinen este suoritetaan. Siis käskyllä ei sinänsä väliä (niin, käskyhän on viimeinen asia mitä koira ohjauksessa kuuntelee... mutta silti mun mielestä tärkeää opettaa ainakin puomin ja keinun ero)
- yhdellä toistolla yksi uusi opetettava asia.
- lähdössä käsi ylös + käsky = saa tulla.
-VIRE kaiken A ja O. Ilman sitä on turha treenata!!

Kaikenkaikkiaan omat naksuttelut on ollu jees. Kosketusalustalla en lähde enää sekoittamaan Himban päätä. Tosin tyyppi on tehnyt nyt parissa viime treeneissä älyttömän nättejä kontakteja, joten meillä ei ole mitään hätää. :) Kokeilin viime ma purkkia puomin jälkeen palkkana ja toimi tosi hyvin. Aijai. Nyt täytyy alkaa tekemään vauhdikkaita puomeja myös radalla, kun yksittäisenä alkaa toimimaan niin mahdottoman buenosti. 

Jokseenkin sekavasti selitetty postaus, mutta nämä asiat jäivät päällimmäisenä mieleen. Ehkä tärkeimmiksi asioiksi voisin nostaa vireen merkityksen, asioiden perusteellisen opettamisen sekä koiran parasta ajattelemisen (joka sisältää epäonnistumisten minimoimisen, positiivisuuden, koiran fyysisten asioiden huomioimisen sekä tulevaisuuteen katsomisen/ennakoimisen). Koiralle opetetaan koiran ehdoilla, koiralta ei saa vaatia mitään mitä se ei osaa, koiralla pitää olla kivaa!

Monen näyttelyihmisen unelma lienee pääsy Cruftsiin. Tai näin ainakin uskoisin, sillä se on ollut oma haaveeni niin kauan kuin olen näyttelyissä ravannut. Koskaan en ole edes ajatellut, että itse voisin sinne lähteä. Se on ollut saavuttamattomissa oleva haave, josta saavat nauttia vain todelliset näyttelytähdet ja -ihmiset. Mutta vuosi sitten, kun Himba voitti kauan ihailemani Voittaja -tittelin sekä pääsylipun Cruftsiin, alkoi ajatus britteihin lähdöstä tuntua jokseenkin mahdolliselta, mutta silti en uskonut, että sinne lähdettäisiin.

Mutta kuinkas sitten kävikään.

Tietysti hyvin, kiitos maailman parhaiden vanhempieni. Sillä me todella olemme nyt lähdössä Iso-Britanniaan, Birminghamiin, Cruftsiin, maailman suurimpaan koiranäyttelyyn!!

Helpoimman kautta emme ilmoittautumista todellakaan tehneet. Siis sinne joskus matkaa suunnittelevat: päättäkää ajoissa, että olette lähdössä, hakekaa koirallenne ATC-numero (kilpailemiseen oikeuttava numero, vähän kuin väliaikainen rekisterinumero) ajoissa ja ilmoittautukaa ajoissa. Suur kiitos isälle, joka käytti eilisestä päivästä suuren osan asioiden selvittelemiseen! Sekä kiitos niin Suomen kuin Englannin kennelliitoille, joiden palkkalistoilta löytyy älyttömän avuliaita, tehokkaita ihmisiä, joiden avulla saatiin oikeat asiakirjat juuri ajoissa oikeaan paikkaan! Itse jännitin eilisen illan loppuasioita selvitellessäni. Lopulta, kun ATC-numero tulla tupsahti vihdoin ja viimein sähköpostiini pääsin ilmoittamaan Himbaa näyttelyyn. Mutta kuinka ollakaan olin vähän ulalla ja lopulta päädyin soittamaan netti-ilmottautumispalvelun numeroon, koska en saanut ilmoittautumista tehtyä loppuun. Hyvällä englannin taidollani (not) sain kuin sainkin brittiläisen virkailijan yhteisymmärrykseen siitä kenen ilmoittautumisesta puhutaan (en osannut tavata nimeä, onneksi postinumerolla löytyi :DD) ja asiat ratkesivat. Thank you sinä englantilainen virkailija, joka jaksoit puhua kanssani ja ymmärsit alkaa vääntämään asioita rautalangasta. Siinä vaiheessa kun kysyin viimesen kerran, että onhan kaikki nyt kunnossa ja oikeasti päästään Cruftsiin ja virkailija sanoi kyllä, olin hymy korvissa ja kiittelin tuhannesti virkailijaa. Kaikki oli selvää ilmoittautumisen kanssa. Pitkä ja kivinen urakka, mutta isä, me tehtiin se!!! Kiitokset vielä koiratutuille neuvoista, varsinkin Marja!

Vähän aikaa pompittuani ympäri kämppää ja ihmisille soiteltuani ilouutista, rauhotuin ja Himba pääsi vihdoin ulos ja treeneihin (jotka meni ihan ok, en jaksa selittää niistä enempää, sillä Crufts on pikkusen kivempi aihe kirjoittaa ;D).

Seuraavaksi mietitään matkareitti ja mun pitää hankkia uusi passi. Kolmannen luokan kuvalla ei ehkä uskalla matkustaa ympäri Eurooppaa? Mutta me ollaan niiin lähdössä Cruftsiin, how cool is that!?

Loppuun vielä kuvia SLN:stä. Lienee briteissä vähän eri näkymät?

hiljasta on...

ja tuolla on se linna

ja tässä tuleva maailmanvalloittaja!

 Aloitin tunnarin opettamisen noin viikko sitten. Olin kuullut postit lappujen käytökstä, mutta koska en sellaisia omista, päätin olla luova ja käyttää pahvin paloja. Pahvi osoittautui Himban kaltaisen, hieman kovakouraisemman, koiran kanssa oikein hyväksi ratkaisuksi. 
Aluksi pahvi oli lattialla, mutta Himba tarjosi koko ajan tassun laittoa (ennemminkin lapun raapaisemista/kuopaisemista täysillä) palalle, joten päätin laittaa sinitarraa toiselle puolelle ja kiinnittää lapun seinään. Seinään siksi, että lappu on lähempänä koiran nenän tasoa ja kauempana tassuista. ;) Tosin Himba yritti seinienkin raapimista, mutta siitä onneksi päästiin oikea-aikaisella palkkauksella.
Vähitellen H oppi etsimään lappua mistä milloinkin. Piilottelin lappua ympäri kämppää ja hommasta tuli oikein kiva leikki ja oivaa aivotyöskentelyä koiralle. Lappu pääsi myös mukaan lenkille, missä Himba etsi sitä esim. kinoksista.
Seuraava askel oli lisätä toinen, "väärä" pahvinpala. Sen laittaminen olikin hauskaa, sillä leikkasin sit muovipussin kädessä, ettei mun hajua tarttuisi niin paljoa paloihin. En tiedä auttoiko pussit mitään, mutta yritinpä ainakin. 
Ensin siis yritettiin kahdella palalla. Himballe tämä ei tuottanut mitään vaikeuksia, sillä se oma pala oli jo niin hyvin hallussa. :) Lisäsin sitten neljä hämäyspalaa kerralla. Nyt piti jo vähän haistella oman löytymiseksi, mutta hienosti löytyi! Video treenistä, olkaa hyvät:

Seuraavaksi siis siirrytään vähitellen kapulihin. Tosin niitä pitäisi ensin saada jostain. Hehheh. Mutta tällaista kotitottista ollaan siis tehty!

 Nyt niitä kuvia! Uus kamera on ihana. Kuvat ei näytä yhtään niin tarkoilta blogiin latauksen jälkeen, mutta menkööt. Tässä siis ensimmäisiä otoksia uutukaisella otettuna näytille.

Viikko sitten ei Helsingissä näkynyt lunta missään:

Joy & Himba

Viimein tuli pakkanen

ja mökillä oli lunta!

Loman loputtua tultiin Savonlinnaan, omalle sängylle nukkumaan:

Himban ilme venähti kun se tajusi meidän palanneen Savonlinnaan. Eikä ihme: kolmen viikon oleilu isossa talossa ja viimeisen viikonlopun mökkeily voittavat varmasti pienen yksiön ja remmilenkit. Ruoka ei meinannut maistua ja iltalenkille lähtiessä tyyppi pisti jarrut päälle. Ei tainnut talvinen ilma miellyttää. Rapussa Himba kulki hyvin kankeasti.

Mutta.

Tänään kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin! Rapuissa kulku on sutjakkaampaa ja ruoka maistuu entiseen malliin. Himba nauttii rauhasta ja loikoilee lempipaikallaan sohvalla. 
Tänään käytiin myös agitreeneissä. Treenit sujuivat meidän osalta paremmin kuin osasin ikinä uneksia. Himba palkkaantui lähes puolet treeniajasta lelulla!!! Tehtiin ensin rata osissa ja joka kerta tyyppi palkkaantui lelulla! Sitten vielä koko rata. Himballa oli niin hyvä meininki ja vauhtia paljon enemmän kuin vähään aikaan. Ou jeah! Radan jälkeen Himba oli sen verran puhki, ettei lelun perässä juokseminen enää kiinnostanut ja siirryttiin näin namiin. Tähän jätettiin ratatreeni. Treenikaveritkin ihmettelivät, että enkös mä ole aiemmin sanonut, ettei Himba leiki. Nyt uskon siihen, että koiran kuin koiran saa leikkimään. Töitä se vaatii, mutta jos minäkin onnistun niin se ei todellakaan ole mahdottomuus! Tai sitten mä olen vaan niin hyvä kouluttaja tai Himba on saanut päähänsä tällin.... ;D Leikki tuo koiraan niin paljon draivia, että en todellakaan jätä leikki-koulutusta tähän. 

Loppuun tehtiin vielä keppitreeniä. Laitoin namipurkin keppien päähän, jolloin Himba meni kepit täysillä loppuun. Itse saatoin seistä paikallani. Mahtavaaa.Lopetettiin treenit puomitreenin jälkeen. Viimeinen toisto päättyi täydelliseen 2on2offiin. Olen niiiin tyytyväinen. 

Älyttömän hyvät treenit ja fiilis on sen mukainen. Hyvä Himba!! Kaikki meni ihan nappiin tänään!

Käytiin Inkan ja bc Sätkän kanssa treenaamassa. Olipas ihana nähdä pitkäsä aikaa - Sätkästä oli tullut jo iso!

Himban kanssa tehtiin ennen treeniä kävelylenkki ja sitten koirat pääs vähän revittelemään kun me ihmiset mietittiin rataa. Tämä liikkumisen määrä tais olla Himballe vähän liikaa, koska siltä oli virta veks radalla, vaikka tehtiin vaan 40cm rimoilla. Päästiin kuitenkin rata loppuun asti tsemppauksen avulla. Tekeminen oli tahmeaa ja into puuttui, paitsi kontakteille tultaessa. Kontaktit otti ihan hyvin. Inka teki huomion, että Himba nostaa väsyneenä kepeillä päätään. Mentiin rata kerran ja sitten Him pääsi lepäämään.

Inka teki Sätkän kanssa ensin ja sitten minä pääsin ohjaksiin. Voi jestas voi eläimellä olla menohaluja! NIIIN siisti pieni bc. Mentiin rata jopa kohtuullisen hienosti läpi, joten en mä nyt ihan toivoton ohjaaja voi olla. ;)

Himba pääsi vielä uudestaan radalle ja nyt meni jo vähän innokkaammin, kun oli ensin nähnyt mun menevän toisen koiran kanssa. Mitään ihmeitä ei radalla ollut, kaikki meni ihan ok kivasti.

Tehtiin vielä puomitreeniä. Alkuun meni vielä tosi hienosti: H pysähty kontaktin loppuun 2o2o, mutta vähitellen alkoi luisumaan sieltä pois tai jumahti jo ennen puomin reunaa. En saa itse olla liian varovainen enkä myöskään liian lepsu. Himba vaatii käskyn pysähdykselleen, mutta se ei saa olla liian painokas. Siis oikeesti, voiko mennä enää hankalammaksi?! :D Ehkä otan vanhan kunnon lätkän puomille ja treenataan sillä taas. Vähitellen pienennän lätkää ja vähitellen häivytän pois? Himba kuitenkin osaa puomin ja useinmiten ottaa kontaktin hienosti, joten teenkö nyt turhaa hienosäätöä, kun haluan sen ottavan kontaktin juuri tietyllä tavalla? Plääh. Kohta annan koko esteen olla. :D

Loppuun vähän tokoiluja. Liikkeestä maahanmeno ei ottanut onnistuakseen, ei sitten millään. Jos ollaan tässä kuussa menossa mölleilemään niin täytyy ottaa kaikki liikkeet vielä kunnolla muisteluun. Seuraamisessa ei ollut mitään vikaa. Paikkamakuussa menin sen verran piiloon, että Himba ei nähnyt mua A:n takaa. Hienosti pysyi.

Että joskus meilläkään ei treenit osu ihan napakymppiin. Paljon oli hyvääkin ja se on hyvä se.

Kirjoittaja vanheni jälleen vuodella.

14-vuotiaasta pennun omistajasta on tullut jo 21-vuotias aikuisen koiran omistaja! Oh dear. Minne nämä vuodet katoaa?

Joka tapauksessa nyt ollaan vielä joululomalla (tosin olen tehnyt liikunnan kirjallisia tehtäviä ja vielä pitäisi tehdä opetus ja tutkimus -kurssin oppimistehtävä, tietoviestintäteknologian tentti ja lukea kvantitatiivisen tutkimuksen tenttiin, joka on heti loman päätyttyä... eli siis mikä loma?) eli oleillaan Helsingissä. Vielä viikko lomaa jäljellä. Himban kanssa käytiin viime viikolla Purinalla treenaamanssa Sailan + Cookien ja Candyn kanssa. Himba oli tosi mukavalla tuulella treenausta ajatellen, sillä oli hirmu hauskaa ja se selkeästi muisti paikan. Alkuun leikittiin jälleen ja sain jopa palkattua useamman esteen jälkeen lelulla!! Himba oli ihan hulluna leluun, vautsi vau!

Tehtiin pientä rataa, jossa tein alkuun niisto-persjättöjä. Kulma taisi olla Himballe vähän vaikea, mutta saatiin useamman toiston jälkeen kohta menemään sujuvasti. Pitää vaan ite muistaa liikkua ja vaihtaa ohjaava käsi selkeämmin. Ja tuli jälleen todettua, että jaakotus on äärettömän passeli erilaisiin tiukkoihin käännöksiin. Tehtiin kontakteja ja Himba teki ne hienosti alkuun, myöhemmin alkoi taas himmailu alastulon puoliväliin. Kokeilin niin, että en sano sto -käskyä niin voimakkaasti, enemmän se olisi vaan muistutus tulevasta pysähdyksestä. Lopputulos oli melkoisen hyvä, jatkamme samaan malliin.
Kepeillä ei ollut ongelmia, mutta päätä pitää ehdottomasti saada alemmas.

Sen enempiä ei olla treenattu. Himba pääsi eilen sekä tänään leikkimään kaverin aussien kanssa. Joy on älyttömän kiva leikkikaveri, koirilla oli niin kivaa!

Ilmoittauduin muuten SRB -yhdistyksen järkkäämälle "kurssille", joka sisältää kaksi kertaa Oreniuksen koulutuksessa! Ei malttaisi odottaa, pitkästä aikaa kunnon oppiin! Eka kerta vasta helmikuussa, odottavan ajasta tulee pitkä...

Ai niin!
Synttärilahjaksi sain ikioman Nikonin kameran, ou jeah!! Nyt saan kuvailla niin paljon kuin sielu sietää eikä tarvitse anella perheen järkkäriä Savonlinnaan kylään. Tämä enteilee ehkä myös sitä, että blogiin ilmestyy paljon useammin kuvia. Nämä tekstit, joissa ei ole kuvia, ovat varsin tylsiä ulkoasultaan. Parannusta siis (ehkä, en lupaa mitään) luvassa!

 Kävin ohjaamassa Lindalle ja Jalille treenit ja Himba pääsi tietysti myös hommiin.

Ennen kuin Linda oli ehtinyt hallille leikin Himban kanssa. Himba veteli ihan innoissaan tuhatta ja sataa lelun kanssa ynpäri hallia. Otin lelun pois ja kokeilin ottaa vain putken ja sitten palkata Himban lelulla. Ja sehän onnistui!! Jopa vielä muutaman toiston verran! Hitsi vieköön, ehkä mä saankin tosta koirasta vielä lelulla palkkautuvan? Siihen tosin olisi vielä hirmuisesti matkaa.
Nimittäin kokeilin ottaa pientä radanpätkää lelupalkalla. Himba juoksi kyllä heitetyn lelun perään, mutta haistoi sitä ja sitten lähti kulkemaan pitkin hallia hajujen perässä. Eli lelupalkkaa ei kelvannut eikä todellakaan voinut kiinnostaa. Sitten otin namit esiin ja Tittidii - johan alkoi koiralla olemaan hullun kiilto silmässä, niin tekemistä kuin palkkaa kohtaan. Tehtiin muutamat pakkovalssit harjotukset ja sitten niistopersjättöjä. 

Seuraavaksi puunattiin keppejä. "Uusi" huomio on nyt se, että Himba menee älyttömän herkästi tokasta välistä sisään jos ohjaan avokulman puolelta ja liikaa rintamasuunta eteenpäin. Jos olen rintamasuunta Himbaan päin tai keppien alkua päin, menee Himba oikeasta sisään. Nyt vaan tarkkuutta peliin. Saatiin kuitenkin joka suunnasta hyvät sisäänmenot niin, että itse ohjasin joko paikallani koiran takana tai sitten 10 metriä sivussa. Naksutin on oiva väline. <3

Sitten vähän puomitreeniä niin, että alasmeno oli minipöydän päällä. On hyvä käydä välillä aloittelevan koirakon kanssa samaan aikaan treeneissä, sillä silloin tulee itsekin palattua alkeiden pariin hiomaan perustaitoja. Himba teki kerta toisensa perään upeita 2on2offeja. Välillä tyyppi pysähtyi puomin päähän ilman käskyäkin, vaude! Olisi siistiä saada puomi -käsky muutettua sellaiseksi, että pysähdys kontaktille olisi automaattista. Mutta ehkä vähän tyhmää lähteä opettamaan kontakteja enää (taas) uusiksi? Aina voi kuitenkin kokeille, eli lisää vaan tätä treeniä.

Agin merkeissä vielä eteenlähetystä ja jonkinnäköistä hyppytekniikan näköistä söhellystä. Vaihtelin esteiden etäisyyttä suoritusten välillä, jolloin Himba joutui aina arvioimaan uudelleen seuraavan hypyn etäisyyden. Himba haki hienosti eteen, vaikka seison 15 metriä sivussa, eikä askelten sovittaminen uusiin väleihin näyttänyt mitenkään hankalalta. Jeje, pätevä likka tuo Himba.

Lopuksi jäätiin vielä Himban kanssa kaksin tokoilemaan. Kokeilin miten avoimen luokan liikkeet sujuu. Ja sujuuhan ne ihan hyvin. Tehtiin nyt noutoa (jossa Himba varastaa aina kapulalle, odottamista vahvistettava), luoksetuloa (stoppia vahvistettava, vaikka onkin aika bueno jo), hyppyä (isumista vahvistettava, alokasluokan seisominen on hyvin opittu ;) ), jääviä (hyvässä kunnossa, toisin pysähdys voisi olla terävämpi), kaukoja (paremmat kuin muistinkaan) ja seuraamista (aikas hyvää, mutta mun pitää treenata juoksemista!). Himballa oli niin kivaa! :)

Tehtiin hirveesti juttuja, mutta vain muutaman toiston verran kutakin juttua. Himballa oli hyvä motivaatio koko treenin ajan, tai ainakin kun namit oli mukana. :D

Riehuttiin vielä ennen lähtöä yhdessä ja sitten lähdettiin jännittämään pysyykö auto kotimatkan käynnissä vai ei. Onneksi pysyi. 

Nyt yritän päästä joulufiilikseen. Taas mulle kävi niin, että joulukuun alussa oli joulufiilis ja nyt ei näy eikä kuulu tunnelmaa, ei sitten missään. Ehkä kotiin päästyämme fiilis palaa. Huomenna enää koulua, sitten loma! Lauantaina lähdetään kotiin. Ei malttaisi odottaa, mutta tämä oma yksiö ansaitsee kunnon joulusiivouksen ennen kuin se jää tyhjilleen. Ihan outoa lähteä pitkälle lomalle, syksy meni ihan törkeen nopeesti!

 Eilen oltiin taas maanantaiseen tapaan agilityilemässä. Tehtiin esteiden erottelu -treeniä, jossa koiran piti osata erotella kontaktien ja putken käsky. Himba meni mun yllätykseksi hienosti putkeen, vaikka ajattelin sen varastavan A:lle ihan vaan piruillakseen. Mutta tyllerö olikin varsin yhteistyöhaluisella tuulella. :) Naksutin aina oikeasta estevalinnasta, jolloin Himban itsevarmuus kasvoi entisestään. Että on muuten hieno ja hyvä tuo meidän uusi naksutin! Himba otti kontaktit ihan ok. Välillä tuli alas asti kuten pitääkin, mutta useinmiten se jumittaa metrin ennen kontaktipintaa. Täytyy alkaa säätämään taas kontaktien käskytyksen kanssa. Nyt Himba pysähtyy stå-käskyllä heti, vaikka sen tarkoitus olisi pysäyttää koira 2on2off:iin. Reeniä reeniä. 
Himba oli treeneisäs älyttömän kivalla päällä. Välillä teki tosin Himbasmaista kiertelyä hallin hajujen parissa, mutta itse radalla meno oli menevää ja koiralla oli tosi kivaa. Melkeimpä harmittaa, että meidän kisailut on nyt talven takia tauolla. Toivottavasti tuollainen motivaatio jatkuu pidempäänkin. Tai sitten meidän hömpsyily-treeneistä on oikeesti ollut hyötyä. Joka tapauksessa oli siis kivat treenit. 

Loppuun tehtiin vielä vähän tokoiluja muutaman seuruupätkän ja paikkamakuun verran. Menin itse piiloon lähes koko ajaksi ja Himba näytti takaisin tullessani hyvin nukkuvalta. :D Eipä ainakaan ressannu, tai lähtenyt omille teilleen! Hieno Himbu!

Ajattelin olla niinkin hullu, että meltäisiin tammikuussa möllitokoon ja peräti avoimeen luokkaan. Mutta saa nähdä. Mulle tulis itselle huimasti motivaatiota tokon treenaamiseen, jos oikeesti pitäisi hinkata kisakuntoon uusia liikkeitä. Katsellaan katsellaan.

Ps. enää 3 koulupäivää joululomaan!! (Sisältää tosin yhden tentin, johon pitäisi lukea. Huom: pitäisi...)

Joku oli napsinut kuvia lauantaina ja löysin Himabsta hyvän otoksen:

Jos nyt vielä tapani mukaan tahdon spekuloida niin etujalka olisi saanut olla taaempana. Mut muuten ihan jees! Hieno Himba! Kohta lähdetään Helsingistä kohti itää, mutta onneksi jo 10 päivän kuluttua saadaan tulla takaisin!